Tex Willerin suuralbumeista

[Hannu]

Ahmin heti albumin saatuani, mutta sen perusteella en oikein voi muuta sanoa kuin että ihan hyvä. Kertonee ettei ainakaan mikään ärsyttänyt eikä jäänyt hampaankoloon. Täytyy ottaa uudelleen tarkasteluun.

[TexKiller]

Hirmumyrsky iskee Galvestoniin 14.10. ja jättikirja viikkoa myöhemmin 21.10.

Voi kerpele, libricon kiinni tämän viikon kiinni kirjamessujen vuoksi ja ensi viikolla matka iskee päälle. Olin henkisesti valmistautunut lukemaan opukset mutta siirtyy parilla viikolla

[Janne]

Minuunkaan ei Galvestonin myrsky iskenyt ihan täydellä voimalla. Tarina ok, kuvitus ok, mutta se jokin jäi puuttumaan. Noh, kuvituksessa se

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

alun puuvillapeltokohtaus oli mielestäni vähän kehnohkosti piirretty. Välillä näytti, että hyvä, kun puuvillaa oli enintään nilkkoihin saakka ja sinne se Elias vaan katosi lähietäisyydellä olevien hevosmiesten silmistä.

Pari muutakin juttua kuvituksessa pisti huonolla tapaa silmään.

[wilpå]

Uusin albumi luettu..
Mieleen jäi alussa kujalle ammuttu Corto Maltese..
Muuten kuvitus oli jotenkin luonnosmaista. Omalla listalla ei hätyyttele kympin sakkia.

[Janne]

Dark Horse on nyt sitten viimein julkaissut Joe Kubertin Tex-tarinan ihan Amerikoossa. Tämähän piti tulla jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta kustantaja veti viime hetkillä liinat kiinni. Minullakin oli ennakkotilaus. Tässä valissä SAF on julkaissut albumin jo kyllä englanninkielellä, mustavalkoisena, mutta en tiedä, kuinka laajasti sitä on jenkkilään levitetty.  Tämä jenkkiversio on siis värillinen. En tiedä, miksi piti odottaa, että kuvittaja ehtii kuolla. Mahtaakohan olla näin kustantajalle halvempaa..?

Kirjassa ei ole mitään ekstroja. Ainoastaan alussa on Kubertin jonkun oppilaan esipuhe, jossa kuvittajamestarista annettiin ehkä vähän todellisuutta karskimpi kuva. Tekstissä mm. mainittiin, että "joku" Italian toimituksesta "yritti" rajoittaa Kubertin taiteellista vapautta, mutta että Kubert tästä vähät välitti. Yksi esimerkkikin oli oikein löytynyt. Samalla jäi mainitsematta, että kyllä se Kubert oikeasti niitä rajoituksia joutui noudattamaankin. Alun kylpy/tappokohtaustahan on rajusti sensuroitu.

Ihan vinkkinä, että adlibriksestähän tämä löytyy ja tänään vielä on 20% ale.

[Jarkko Sikiö]

Ei tehnyt Hirmumyrsky iskee Galvestoniin sen suurempaa vaikutusta minuunkaan.

Käsikirjoittaja koetti iskeä Tex-kaavasta poikkeavaa tarinaa, mutta kokonaisuutta elävöittämään tarkoitetut elementit vaikuttivat vaisun juonen puitteissa hieman päälleliimatuilta.

Brendonista mieleen jääneen Massiomon kuvitus on kyllä tarkastellessa laadukasta, hahmotkin ovat ilmeikkäitä, mutta sivuilta välittyvä yleisvaikutelma on eloton.

[Jamoz]

Uusi suuralbumi läjähti lootaan tänään. Hienolta näyttää näin pikaisen selailun perusteella ja (lähes) muumio Carson on aika ilmestys 

[Dennis]

Jep, näyttää tosi hyvältä, pitää vkl aikana lukaista.

[Secos-Bill]

Värisuuralbumi  ( Sankari ja legenda / Fronteran vanki ) luettu.

Ensimmäinen tarina oli aika mitätön ja olisi mennyt ihan hyvin kymmeneen sivuun. Kehyskertomus oli perusteltavissa ainoastaan

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

skalpeerauksen lieventämisessä  - ehkä Carson ( tai 'Carson' ? ) keksi jutun tai väritti sitä. Olisi mennyt ilman sitä normisarjassa takautumana.

Ja lopun 'sisäpiirivitsi' oli minusta jotenkin aika lapsellinen.

( Shermanin sanomaksi väitetyn lauseen sanoi tiettävästi Sheridan, joka kyllä itse kiisti moista sanoneensa )

Serpieri piirtää ihan hyvin ja tavallaan pidän kyllä tyylistä, mutta jotenkin hänen viivatekniikkaansa tekee kaikesta turhan likaisen näköistä. Vaikutelmaa lisää, että mustakin oli oikeasti vain tummanharmaata. Tavallaan mieleen tulee Manara, joka samankaltaisilla viivoilla tekee kyllä huomattavasti 'puhtaampaa' tulosta. Mustan lisäksi myös värit ovat aika aneemisia. Aseet ja muut on piirretty ilmeisesti historiallisen tarkasti, mikä on yleensä plussaa, mutta jotenkin tuollainen realismi liitettynä raadolliseen tarinaan teki jutusta hiukan liiankin raadollisen.

Ja tietysti juttu kärsi siitä, että välillä tuli vaikutelma, että prinssi William siellä riehuu peruukki päässään...

- - -

Jälkimmäisen tarinan Tex ei ole yhtään 'aidompi'  tai tunnistettavampi sen enempää ulkonäöltä kuin tekojensakaan puolesta. Juttu on jotenkin typistetyn oloinen, tavallaan monimutkaisesta tarinasta jää läpijuostu vaikutelma. Olisin kaivannut enemmän sivuja tähän, vaikka en osaa sanoa mihin ja mitä sisältämään. Lisäksi tässä on jotenkin kaksinaismoralistinen lähtökohta

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

yritetään saada oikeutta, mutta vasta kun on ensin kostettu.

Serpierin isojen, toisiinsa sulautuvien kuvien jälkeen Albertin pieniin ja selkeästi rajattuihin kuviin joutuu hiukan totuttelemaan. Hahmot ovat aika kulmikkaita ja minusta turhan tyyliteltyjä ja käsiä Alberti ei osaa piirtää. Väritys on minusta kyllä parasta mitä Texeissä on ikinä ollut, vaikka yökohtauksissa onkin hankala hahmottaa tapahtumia, ellei lue todella hyvässä valaistuksessa.

- - -

Yhteenvetona: eivät nämä huonoja olleet, mutta toivon, että Texiä ei viedä enempää tähän suuntaan, sillä tämä ei ollut 'oikea' Tex minun mielestäni.

Takakannessa tehdään aika selväksi, että Boselli kirjoitti molemmat tarinat, sisäsivuilla ollaan yhtä varmoja, ettei näin ole... Albertin etunimeksi taas väitetään Mauroa. Spoilausta ei sentään ole tällä kertaa  .

[Gothicus]

Lisäksi tässä on jotenkin kaksinaismoralistinen lähtökohta

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

yritetään saada oikeutta, mutta vasta kun on ensin kostettu.

Tuohan pelkästään lisää tarinan realistisuutta. Ihmiset nyt vain ovat tuollaisia; hämmentävän epärationaalisia ja sielultaan keskeneräisiä. Ovat aina olleet ja luultavasti tulevat aina olemaan.

[Janne]

Väritys on minusta kyllä parasta mitä Texeissä on ikinä ollut, vaikka yökohtauksissa onkin hankala hahmottaa tapahtumia, ellei lue todella hyvässä valaistuksessa.

Juuri tämä minullekin tuli päällimmäisenä mieleen. Värityksen ansiosta Albertin piirtämä tarina oli todella komeaa luettavaa. Vaikka kasvojen piirtäminen hänellä mielestäni tökki. Joissakin kohdin oli vaikeuksia tunnistaa hahmot samoiksi henkilöiksi jopa vierekkäisissä kuvissa. Aika outoa oli

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

, että Tex suostui kostoretkelle vain päästäkseen vankilasta vapaaksi. Hänhän toimi kuin pahainen desperado.

Hyvin epä-texmäinen juttu Bosellin kirjoittamassa tarinassa. Olisikohan Boselli halunnut Serpierin tapaan esitellä tarinassa jonkinlaista vaihtoehto-Texiä. Jos näin on, niin aika huono suuntaus mielestäni.

Serpierin tarinasta olen sanottavani sanonut jo aiemmin. Kuvitus ei ole minulle mikään ongelma, mutta siinä tarinassa on vieläkin sulateltavaa. Ja jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, niin Serpieri siis myös kirjoitti piirtämänsä tarinan.

[Lurker]

-- Olisikohan Boselli halunnut Serpierin tapaan esitellä tarinassa jonkinlaista vaihtoehto-Texiä. Jos näin on, niin aika huono suuntaus mielestäni.
--

Eivätkös nämä suuralbumit ole normisarjaa "vapaampia" willerismin konventioista muutenkin. Annetaan vähän tilaa kokeilla ja tuulettaa.

[Janne]

Eivät suuralbumit nyt erityisen vapaita ole olleet. Mielestäni ihan perus-Texiä. Kuvituksessa on joskus ollut vähän persoonallisempaa yritystä, mitä tervehdin ilolla. Mutta näissä molemmissa romanzi a fumetti -albumeissa on tarinan puolesta menty vähän tuonne vaihtoehtotodellisuuden puolelle (Serpieri kylläkin selvästi enemmän), mikä käsittääkseni on lainaa supersankarisarjakuvista. Minua nämä vaihtoehtotodellisuudet ovat enemmänkin vaivanneet kuin ilahduttaneet sen genren puolella. Minusta olisi hienoa, että tällaisessa perinteisessä ja pitkäkestoisessa sarjakuvassa jokainen tarina solahtaa jatkumoon sujuvasti kuin palapelin puuttuva palanen.

[TexKiller]

Eivät suuralbumit nyt erityisen vapaita ole olleet. Mielestäni ihan perus-Texiä.

Niinpä. Pikamuistista sanoisin se missä ratsastavia miekkamiehiä ja se missä mannemuija ampui mestarinsa lopussa olivat omaperäisempiä. Kuubalainen veri kuohuu myös mutta nuo 3 ovat silti alle 10% albumeista. Uutta en ole vielä lukenut mutta ei se prosentteja kovin paljon heilauttaisi.

[vekka_of_savo]

Kyllähän nämä paljon selkeämpi irtiotto perus-Texistä olivat kuin muut suuralbumit.

Mitäpä näistä osaisi sanoa. Kuvituksensa puolesta hienoja, mutta tarinallisesti jopa Tex-mittareilla mitattuna melko köykäisiä. Harmi, sillä jos kerran oli annettu vapaammat kädet, niin mahdollisuuksia olisi ollut vaikka mihin.