Taitaa olla minullakin vielä kokoelmissa joitakin väritettyjä lehtiä. On ärsyttävää lukea jotain vanhaa hyvää tarinaa, jossa edellinen omistaja on sitten tehostanut kaikki mahdolliset ampumiset ja lyömiset punaisella 'verellä'.
Sitten aatoksia Cochisen kultakanjonista, jonka sain juuri luettua loppuun. Viihdyttävän ja monipuolisen tarinan oli Nizzi tosiaan kirjoittanut. Juoni pysyi ihan hyvin kasassa, vaikka tarinassa seikkailikin paljon porukkaa: koko Texin kvartetti, intiaaneja, sotilaita ja tietysti joukko tavallisia kurkunkatkojia. Myös Alessandrinin kädenjälki oli kaiken kaikkiaan oivallista, vaikka täytyy sanoa, että oli joukossa aikamoisen karmeitakin yksittäisiä ruutuja. Kokonaisuutena oikein kelpo albumi.