Jeps. Putkiaivoisuus-kommenttini ei ollut sinuun, Reima, kohdistunut, vaan byrokratiaan - sen ilmaisin varsin huonosti. Sillä tarkoitin sitä miten esim. uuden tekijänoikeuslain kohdalla ollaan uuden ongelman kohdalla pitäydytty vanhoissa asetelmissa ja ratkaisumalleissa - toisaalta totesin, että lain olemukseen ehkä liittyykin tietty konservatiivisuus. Sama konservatiivisuus ei saisi kuitenkaan leimata eduskunnan pohdintaa tai toisaalta tuotantoyhtiöiden viisareita.
Netin vertaisverkot toteuttivat nopeammin ja "tehokkaammin" sen mitä mediayhtiöt ovat suunnitelleet jo vuosikaudet - kuluttajien yksilölliset "ostovalinnat" virtuaalisesti. Netti on kaikkinensa aikamoinen pommi, jonka infrastruktuuria ja olemusta kukaan ei pysty hallitsemaan - ja jonka suhteen tekijänoikeusrikkomukset ovat rivikäyttäjien kohdalla aika hämärtyneitä - pitkälti sen johdosta, että netissä voi "julkaista" tai pitää julkisesti esillä materiaalia ilman että sitä tarvitsee kaupallisesti julkaista, kuten esim. lehteä - jos joku vaikka on skannannut jostakin painotuotteesta sivun - saattaa sen nähdä kaksi ihmistä, tai sen saattaa ladata koneelleen miljoona tyyppiä. ( no okei, menee offtopic -jaaritteluksi kai, en ihan tiedä kuinka keskeinen elementti tälle threadille on muinoinen netissä julkaistu versio aakkos- tintistä).
Mutta tuohon Tinttiin palatakseni, minun arvoni eivät lieneet sen rappiollisempia kuin useiden tähän ketjuun vastanneiden, jotka olivat luvatta verkossa julkaistua Tinttiä tutkailleet - joku jopa printannut itselleen...
Tekijänoikeuksien siirtyminen perikunnalle on aika kyseenalainen käytäntö: samalla tavalla kuin suvun musta lammas voi ryypätä parissa kuukaudessa isävainaansa viisikymmenvuotisen työuran myötä sivuunpistetyt säästöt, voi vanhempiensa sieluntuotteita ymmärtämätön tampio skalpeerata muutaman dollarin tähden heidän periaatteensa. Mutta sellainen on kulttuurimme.
Corbis-yhtiö, joka vahtii asiakkaidensa lisenssi -ja oikeusasioita, esim. liittyen tunnettujen henkilöiden kuvien käyttöön, on myynyt esim. Einsteinin kuvan käyttöoikeuden kielipuhdistimen mainostukseen. Sinänsä ehkä huvittavaa, muttei välttämättä niin mieltäylentävää - E:n tasoiset ikonit joutuvat tietysti kärsimään kuvallisesta pompotuksesta suuntaan ja toiseen rasittavuuteen asti.
Tuossa meneekin yksi tekijänoikeudellisesti kiistanalainen juttu - missä menee raja kuinka pitkälle saa käyttää "kulttuuria kommentoivassa" muodossa aku ankkaa tai tinttiä.
Jos Jeffrey Brown tekee Wolverine-lehden ja myy sitä ihmisille parodiana - onko kyse tunnetun hahmon maineella ratsastamisesta vai nerokkaasta postmodernista peilailusta.
jos fani saattaa loppuun Tintti-albumin, onko kyse vilpittömästä missiosta vai esikuvansa arvontavoittelusta, ja taiteellisesta turmeluksesta?
jos kustantaja kauppaa keskeneräistä tuotetta valmiina, onko se tärkeä kulttuuriperinnön vaalija vai rahaan mieltynyt ahmatti?
---
Minäkin olen pohdiskellut aika sosialistisia ratkaisuja taiteilijan toimeentuloon liittyen, ja myönnän kyllä, että aiemmat heittoni ovat olleet naiivin idealistisia - tarkoitukseni on ollut nimenomaan korostaa tekijän oikeuksien omiin töihinsä olevan keskeinen - toisaalta mitä siinä mukisemaan jos taiteilijat selvässä ymmärryksen tilassa omat oikeutensa siirtävät tuotantoyhtiölle, uhrilahjana mahdollisuudelleen julkiseen levitykseen ja toimeentuloon. Poliittisesti sitä rakenteellista järjestelmää sopii mielestäni miettiä ja kyseenalaistaa.
