Tämän viestin olisi voinut laittaa monenkin otsikon alle, mutta tämä Don Rosa -keskustelu taisi olla tuoreimpana esillä.
Satuin vilkaisemaan ensimmäisen kerran tällä vuosituhannella Disneyn ns. jättikirjoja. Minä Hessu -kirjassa (painettu vuonna 1977) oli Horst Schröderin esipuhe, jonka yksi kohta kiinnitti huomioni. Kopioin sen tähän (boldaus minun).
Tähän kirjaan kootut sarjakuvat ovat toista maailmansotaa edeltäneeltä kaudelta. Sen jälkeen on tapahtunut melkoisia muutoksia, kuten esimerkiksi amerikkalaisen leiman omaavan vanhoilllisen vapaamielisyyden suhteen, jonka Gottfredson epäilemättä tunsi sitovan itseään. Olisi väärin sulkea silmät näiden sarjakuvien sen aikaisilta, nykyään piinallisen liikuttavilta aineksilta. Tämä pätee ennen kaikkea – ei kuitenkaan yksinomaan – kaikkiin alati mongertaviin kiinalaisiin kokkeihin, temperamenttisiin italialaisiin kauppiaisiin, tyhmänystävällisiin mustiin hotellipoikiin tai ihmisiä syöviin alkuasukkaisiin – mainitaksemme vain muutamia vanhoja esimerkkejä, jotka nykyään vaikuttavat rotuvieroksunnalta. Tätä yritetään yleensä puolustella sillä, että humoristisessa sarjakuvassa tarvitaan voimakaspiirteisiä tyyppejä ja että kaikki karrikoidaan ja siten väärien karikatyyrien kesken vallitsee tasa-arvoisuus. Tätä seikkaa emme voi lähemmin tarkastella, voimme vain todeta, että vaikka keskiluokan tyypillisiä edustajia karrikoidaan, toisinaan jopa arvostellaankin, he ovat silti vain ihmisjoukko, jonka tasolle muut eivät yllä. Olisi väärin olettaa, että kysymyksessä olisi tietoinen rotusorto, propaganda tai vastenmielisyyden osoitus. Päinvastoin! Suhtautuminen on pikemminkin alentuvan hyväntahtoista. Tämä oli tyypillistä sotaa edeltävälle ajalle ei ainoastaan sarjakuvissa, vaan myös elokuvissa ja kirjallisuudessa. Nykyisen lukijan pitäisi tietää nämä, kuten muutkin ajalle tyypilliset ilmiöt, mutta ei liioitella niitä. Niiden tietämisen ja historiallisen arvostuksen ei pitäisi vääristää mielikuvaa sarjakuvista, vaan päinvastoin helpottaa pääsyä sarjakuvamaailman suurenmoiseen kauneuteen ja elävään välittömyyteen.
