Yhdistän kommentit kahdesta viestistä:
niin sanottu B-osa Yukonin sydän (myöhemmin julkaistu alkuperäisotsikon mukaisella nimellä Yukonin sydämet). (...)
Juoni, piirrostyyli ja erityisesti sarjan koskettava ja dramaattinen loppu tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Pidän sarjan loppua edelleen yhtenä tyylikkäimmistä Ankka-sarjoissa.
Sama täällä - Aku Ankasta samainen tarina. Tästä juteltiin lukiokavereiden kanssa, enkä ollut tuolloin lähiporukasta yksin kehumassa mainioksi tapaukseksi.
Minä puolestani olin lukiossa, kun Yukonin sydän ilmestyi. Ja muistan niin ikään, että silloin tästä sarjasta keskusteltiin parin kaverin kanssa - parin sellaisen kaverin, jotka eivät muuten olleet sarjakuvaharrastajia. Joten se kertoo tietysti ensinnäkin siitä, kuinka laajasti Aku Ankkaa luetaan, mutta toisekseen myös siitä, kuinka nopeasti Don Rosa löi täällä läpi ja kuinka hänen nimensä tuli tunnetuksi: viisi vuotta ensimmäisistä anonyymeista tarinoista ja se oli jo näin "yleisessä" tiedossa.
Minä hankin ensimmäisen sähköpostiosoitteeni alkusyksystä 1995 ja lähetin ensimmäisen viestini Don Rosalle. Tämä tapahtui hiukan ennen hänen ensimmäistä Suomen käyntiään (samana syksynä), joten olin siinä vaiheessa ensimmäisiä suomalaisia, jotka olivat ottaneet häneen yhteyttä. Mainitsin sitten Yukon sydämen ilmestyessä tästä, että tarina oli herättänyt keskustelua koulussa. Ja hän ilmaisi suuren hämmästyksensä siitä, että a) lukiolaiset Suomessa ylipäätään lukivat sarjakuvia ja b) hänen nimensä oli siinä vaiheessa jo tällä tavalla ihmisten tiedossa.
Mutta joo - Yukon sydämet, vau. Edelleen yksi suosikkejani Rosa-tarinoista, ja etenkin ne hienosti piirretyt sivut palavassa saluunassa. Todella erilaista, vaikuttavaa sisältöä silloisessa Akkarissa.
