Minä mainitsisin Yukonin sydämet (se loppu, ah, se loppu. Vaikka White Agony Creekin vanki sitä myöhemmin vesittääkin). Olla kuin ei olisikaan -sarjaa voisi ehkä syyttää avoimesta leffakopioinnista mutta kun varastaa niin kannattaa tehdä se hyvin, se on toinen suosikki.
Itse kun olen käsittänyt että tarina kulkee tässä järjestyksessä:
1896 talvi - Klondiken keisari
1897 kevät - Takaisin klondikeen (flashback)
1897 kevät - White Agony Creekin vanki
1898 talvi - Yukonin sydämet
1898

- Kultaa ja kalavelkoja (flashback)
1899 kevät - Lumikenttien kimallus (flashback)
Takaisin klondikeen
Kultaa ja kalavelkoja
Lumikenttien kimallus
Kaikkein mieluisin lahja
Mielestäni parasta Yukonin sydämmessä on se miten Roope pelastaa siinä Konrad Ankanpään palavasta rautakaupasta. Tämä selittää hyvin sen miksi hän Lumikenttien Kimalluksessa myy luottavaisena sukunsa mäennyppylän (kiitollisuuden velassa) juuri nimen omaan Roopelle. Tarinan loppu taas selittyy White Agony Creekin vangilla, eikä se lyttäänny Yukonin sydämellä vaikka roope pelkääkin Kultun kirjeen sisältävän myrkkyä (tosin Kultun motiivi huomioon ottaen kyse on Kultun tunteista Roopea kohtaan, tarinassa itse tämä käyttäytyy kuin huomionhakuinen diiva mikä saa Roopen epäluulpiseksi kirjeen sisällöstä). Huomioitavaa on myös se että jotain, ihan mitä tahansa, saattoi vielä tapahtua Roopen ja Kultun välillä 1898.