Carl Barks ja Don Rosa ovat suosikkini Aku Ankan maailmasta ja niitä tekijöitä joiden tarinat kelpaavat edelleen. Pentuna Don Rosa oli ehdottomasti kova sana. Aika usein tuli riideltyä muitten muksujen kanssa siitä etteikö Rosan tarinat olleet muka parhaimpia. Näin myöhemmällä iällä olen alkanut arvostamaan Barksia paljon enemmän ja pitämään tätä oikeastaan parhaimpana.
Mutta joo, asiaa, Don Rosasta. Mistä olen aina tykännyt, niin miekkosen piirroksista. Ovat hienoja ja pikkutarkasti tehtyjä vaikka eivät olekaan kaikkien mieleen. Etenkin hahmojen äärimmäisimmät ilmeet ovat mainioita.
Toinen asia joka oli mahtavaa silloin pienenä, on Rosan omanlainen, jotenkin "jenkkimäinen" ja slapstickmäinen huumori. Kelpaa edelleen, Rosan slapstickruudut ovat huikeasti kuvitettuja.
Kolmas asia on pitkät seikkailut carlbarksmaisessa hengessä. Pienenä tuli luettua niitä innolla. Vasta myöhemmin on huomannut lukuisia viittauksia myös eri leffoihin.
Neljäs asia on tietenkin ne D.U.C.K:it joita etsi aina täydellä innolla. Voi miten paljon harmitti jos kuvassa ei ollut sitä tai sitä ei meinannut löytää millään tai sen löysi liian helposti. Rosan piirroksissa on välillä myös niitä Mikki Hiirejä, joita on myös hauska bongailla.
Don Rosan tarinat eivät ole enää myöhemmällä iällä olleet niin mielettömiä kuin joskus 10-vuotiaana joka johtuu myös siitä että alkoi karsastamaan Aku Ankkaa pikkuhiljalleen muutenkin. Mutta Rosan piirroksia arvostan edelleen sekä pikkutarkkaa paneutumista aiheeseen kuin aiheeseen. Ja Rosan tarinoista on jäänyt varsin mukavia lukumuistoja.
Carl Barksin asennoitumisen Rosaan on helppo ymmärtää. Eihän se ole koskaan ehkä niin toivottu asia jos joku toinen, matkien sinua, vie ideasi sfääreihin joita et olisi koskaan toivonut sarjaasi.
