http://www.image.fi/image-lehti/suomalaiset-supersankarit-image-loi-nelja-uutta-suomalaista-sankaria
Image-lehden luomuksia Suomen sankareiksi. Sanoma on ilmeisesti että Suomessa ei osata olla omaperäisiä... No, eipä Tarsakaan mikään suuri älynvälähdys ollut.
kiitoksia tästä ja tuosta
oheisartikkelin linkittämisestä myösSuomalaisen supersankarin epätodennäköisyyden ja siihen kohdistuvan vastarinnan takana on tietenkin se perinteikäs ajattelumallimme joka tästäkin kuultaa: ruotsalaisilta peritty lagom-mentaliteetti, oman mitättömyyden ja suomalaisen tappion korostaminen.
Sen sijaan että voitaisiin nauraa Pasi Jääskeläisen mukana
”Supersankarit syntyivät amerikkalaisen populaarikulttuurin lapsellisuudesta ja tekosiveydestä, jotka ovat olleet myös sen voimavaroja. Kun aikoinaan seksiä ei sopinut näyttää ja tietynlainen konservatiivinen amerikkalainen unelma ja sen suojeleminen olivat kova juttu, esipuberteetti-ikäisen pikkupojan fantasiat olivat loistava aihe sarjakuvalle ja elokuvalle.”
ongelmana minusta on että meillä sarjakuva ja elokuva jonka lähtökohta on että ollaan kännissä työttömänä ja löysät housuissa ja suurin visionääri on se joka elokuvan puolella joka osaa matkia Melvilleä ilman ensimmäistäkään omaa ajatusta ja seurataan "realistista" henkilökohtaista kirjallisuutta.
Luterilainen kristinusko ja sen orjamentaliteetti ovat ainoa hyväksyttävä totuus.
sarjakuvan puolella suurin saavutus on Pahkasika ja yleisesti ottaen vain urheilemalla voi saavuttaa hetkellisen itsearvon tunteen.
Sinällään edellä mainittu (ja myös myöhemmin viestissä mainitut asiat)selittää miksi maassamme keskusta, kokoomus ja perus-suomalaiset nauttivat suurta suosiota.
Suomalaisen ylpeys on "en minä mitään" ja mieluiten nolostellen lasketaan itsestään leikkiä.
Tällä hauskuudella haetaan kyllä sitä huumoriin sisältyvää älykkyyden vaikutelmaa, mutta silloin sen tietenkin pitäisi myös toimia eikä olla se huumorimme normikaava: "suomalainen ruotsalainen ja norjalainen menivät saunaan. pieru. On se homo"
Onneksi tämäkin on muuttumassa hitaasti, varsinkin sitä mukaa kun sarjakuvan merkitys marginalisoituu entisestään.
