Mä olen pelleillyt nyt vuoden verran piirtopöydillä. Pidin aika pitkän tauon piirtämisessä, jonka jälkeen siirryin melkein suoraan piirtopöytään. Ei ole siis sitä ongelmaa, että olisin oppinut hyväksi perinteisemmillä tekniikoilla, jolloin olis tullu jotenkin shokkina tapa jos toinenkin, jolla piirtopöytä rajoittaa/pakottaa tekemään erilailla.
Piirtopöytähän on työkalu muiden joukossa. Sillä on tietysti rajoituksensa, ja mikä vielä tärkeämpää, jotkin asiat pitää tehdä erilailla, eikä ihan heti välttämättä kekkaa, että miten saa aikaan just sen jutun, joka on niin helppo tehdä perinteisillä vehkeillä. Kai siinä vitutus sitten nousee. Vehjes, tai lähinnä ne ohjelmat, joita sen avulla käytetään, mahdollistaa kuitenkin kaikennäköstä mageeta, ja kyseessä on aivan ehdottomasti monipuolisin piirtämisväline ever.
Mua kalvaa valtavasti, kun mun viivani on tosi paskan näköistä, niinkuin näkyy niistä sivuista, joita olen tännekin ruvennut tunkemaan. Suurimmalta osin tämä johtuu siitä, etten ole osannut (osaa vieläkään) käyttää piirtopöytää oikein, enkä toisaalta ole satsannut rahaa muuhun kuin itse laitteeseen - fotari todennäköisesti lukisi vehjettä paljon tarkemmin ja paremmin, kuin ilmainen Gimp, mutta en ole kehdanut maksaa 800e lisenssiä, enkä wareta edes noin ison firman softaa.. Nyt vasta, vuoden aika aktiviisen piirtämisen jälkeen, tätä ketjua lukiassa, tajusin, että onhan tossa sellanenkin työkalu, kuin ink, hähähähä.
Mä olen piirtänyt tosissani vasta vuoden verran, ja taidot ovat edelleen todella kaukana siitä, mitä haluaisin. Edelleen piirrän lähinnä muotoharjoitteita tai sitten sarjakuvaa, joka on pelkkää harjoitusta koko roska. En ole yhtään yrittänyt kehittää mitään tyyliä tai tekniikkaa. Ainakin tällaiseen toimintaan piirtopöytä on ollut paras mahdollinen työkalu; virheiden rajaton korjausmahdollisuus ja hiomiosen päälle hiominen on materiattoman piirrustuspaperin lyömätön etu.
Sitten joskus, kun osaan heittämällä tehdä hyvää jälkeä, rupean tekemään sarjakuvia sivellintussilla. Sitä odotellessa teen kaiken, paitsi satunnaiset luonnostelut ja harjoitteet, tietokoneella.
Olen kokeillut Wacomin Intuosia A4 ja A5 koossa, ja lisäks hankin just äsken läppärin, jonka kannessa on wacomin aktiivipiirtopöytä. Eli samaa ideaa kuin toi Qintic, en tosin tiedä, onko ihan yhtä hyvä. A5-kokosellakin piirtopöydällä pärjää ihan hyvin - yllättävän hyvin, pitää ihan vierekkäin vertailla, että huomaa isomman oikeesti paremmaksi. Nyt kun olen oikein hyvästi tottunut käyttämään perinteistä piirtopöytää, ei tommonen näytön päälle piirtäminen tunnu ollenkaan niin hyvältä. Tavallinen piirtopöytä on yllättävän ergonominen, käsi ei peitä kuvaa, istuma-asento on suora ja ryhdikäs ja naaman saa tarpeen tullen hyvinkin kiinni piirrettävään kohteeseen, eli näyttöön. Näytön päälle piirtämisessä taas on samat asento- ja käsiongelmat, kuin tavallisessa tekemisessäkin (ei ne nyt mitään ylitsepääsemätöntä ole, mutta yllättävän kivaa on olla ilman) mutta mikä tärkeintä, kun kynän ja näytön välissä on kuitenkin milli tai muutama pleksiä, ei kursori olekaan ihan samassa kohdassa, kuin missä kynän kärki. Tavallisella piirtopöydällä näet vain kursorin, joten homma on helkkaristi tarkempaa. Voi tosin olla, että se on vaan totuttelukysymys, mutta toistaseksi tarkempi, yksityiskohtainen työ on suoraan näyttöön piirtäessä aika hankalaa.
