Löydettiin se "LÄKKÄ ÄÄREEN!" eilen uljaasta kokoomateoksesta Taru Vanhoista herroista. Se lie sopiva pahkeistervehdys ja -huudahdus sopivan kosteisiin tilanteisiin.
Lyhyt läkkätutkielma usean vuoden osallistuvaan havainnointiin ja nettiotokseen perustuen:
”Menkääpä kauas pois” voisi olla lähin muodollinen suomennos.” Fortea voi toki säätää aina ”Painukaa v---uun!”- volyymiin asti.
Monikkomuotoa voi näköjään soveltaa sekä me- että te-muodossa:
läkkä ‘gehen wir!’
”Läkkä meille ” – lähtekää meille, sanoivat aunuslaiset naiset kahdelle Karjalassa eksyneelle suomalaiselle.
Ja sitten lainaus tutkielmasta, jonka kattavuutta olen tämän threadin antaman tutkimusaineiston valossa laventanut kattavammaksi:
KARJALAISTEN JA INARINSAAMELAISTEN SEKÄ NYT MYÖS NEKROIDIEN TURKULAISTEN VANHAIN HERRAIN KIELIPESÄTOIMINTA:
1. Ja ne vivzu nekakogo kontie, zdes tol’ko odna mivska!
’En minä näe mitään ’kontieta’, täällä on vain yksi nalle.’
Alkuaikoina vaikeinta toiminnassa oli lasten huomion kiinnittäminen ja paikoillaan istuttaminen. Heti ryhmään totuttuaan he alkoivat leikkiä ja riehua vilkkaasti keskenään eivätkä kiinnittäneet mitään huomiota opettajien karjalankielisiin kutsuihin ja kehotuksiin kuten
Nyt ottakkua stuulat myö rupiemma kalenterie kavevcomah, Läkkä suoriemah (pukeutumaan)
ta pihalla!, Nyt pitäy lelut kerätä. Niinpä ainoa vaihtoehto oli ottaa lasta kerrallaan kädestä kiinni ja näyttää, mitä piti tehdä.
Vanhain herrain siirtokarjalais-vantaalaiset juuret selittänevät termin käyttöönoton Pahkasiassa, tuossa tuiki muinaisen ja trendillisen modernin kielenkäytön keskeisessä jorina-katalookissa.
