Sin kitu nähty. En ole näitä sarjakuvia lukenut, joten katsoin elokuvan puhtaalta pöydältä. Ensireaktio oli plääh, mutta mitä pitemmälle katsoin, sitä enemmän tykkäsin. Jossain vaiheessa aloin ajatella, että tämä on enemmän teatteria kuin elokuvaa: yliampuva näyttelemistyyli, äänenkäytön huolellisuus, "lavastemaiset" lavasteet. Yhtä kaikki, erinomaisen omaperäinen ja mainio leffa.
Marv-jakso oli melkeinpä paras, turhaan ei ole Mickey Rourkea kehuttu. Ehkä Gilmoren tyttöjen Roryna tuttu Alexis Bledel oli hieman epäuskottava katuhuorana, vaikka onkin sievä kuin sika pienenä, mutta tähän kai vaikuttaa eniten oma ahkera Gilmoren tyttöjen katsomiseni.

Myös Bruce Willisia oli vaikea uskoa 68-vuotiaaksi loppujaksossa, mitä hän elokuvan kronologian perusteella oli, vaikka toki Bruce on aina äijä tällaisissa pätkissä.
Väkivallan käyttö vedettiin niin överiksi, että se jo nauratti. Kunnon feministinä minun pitäisi kai pahoitella naisruumiin esineellistämistä, mutta en sitä tee, vaan katson ohjaajan kokonaisesteettisen linjan olevan huolella valittu.

Tämän elokuvan saattaisin jopa itselleni ostaa.