Eniten ehkä häiritsi se Hartiganin tarinan jakaminen, kun se aiheutti hölmöjä kuolemanjälkeisiä ilmestyksiä (esim. Marv), mutta toisaalta elokuvallisesti se oli parempi ratkaisu.
Sitten kun luet sarjisversioíta, huomaat että kohtaukset olivat ihan asiaankuuluvia. Albumeitakaan ei ole ilmestynyt ajallisesti oikeassa järjestyksessä, vaan esim. Hartiganin tarinahan nähtiin vasta nelosalbumissa, vaikka se sijoittuu aikaan ennen ykköstä ja päällekkäin sen kanssa.
Mutta olipa se vaikuttava elokuvakokemus. Leffan tyylivalinta on täysin oikea; jos Sin Citystä olisi tehty leffa perinteisin keinoin, on vaikea uskoa että se olisi onnistunut. Mutta tämä sarjakuvaleffa toimi mainiosti. Marvin tarina oli paras, niinkuin Jokke jo totesikin: Rourke ON Marv. Samaten Elijah Wood on Kevin, ja sitä en olisi etukäteen uskonut IKINÄ. Mahtavan näköistä kun psykoottinen Frodo tappelee Marvin kanssa!
Kohtalokas tappo toimi elokuvana jopa paremmin kuin kirjana, ehkä siksi ettei sen tarvinnut kantaa yksinään koko juttua, vaan se oli heitetty vahvempien tarinoiden sekaan. Millerin piirrosjälkikään ei ole siinä albumissa niin hyvä kuin aiemmissa. (Tietty jos Robert olisi halunnut olla todella uskollinen alkuperäisteoksille, hän olisi tehnyt kuvista epäskarpimpia Vanhankaupungin tarinan ajaksi.
)
Jännää oli verrata leffaa sarjiksiin kotona: kuvakulmat ja repliikit ja KAIKKI meni niin yksiin kuin mahdollista.
