John Byrne panee haisemaan!!!

[Veli Loponen]

Namorista lähtien Byrne putosi suosikkikuvittajieni joukosta ja edelleen harmittelen, että miehellä olisi potentiaalia niin paljon parempaan, joko yksin tai pätevän tussaajan kanssa.

Et siis pidä Next Meniä hyvänä? Mun mielestä se on ehdottomasti parasta 90-luvun Byrneä. Vielä paremmaksi menee vain OMAC, joka on loistava. Ja onhan Byrnellä hyviä (ja huonoja) tussaajia ollut 90-luvun alun jälkeen. Pelkästään parin viime vuoden aikana on ollut sellaisia nimiä kuin Dan Green, Terry Austin, Jerry Ordway ja Mark Farmer. Myös aika moni uudempi (tai ainakin mulle tuntemattomampi) tussaaja on ollut ihan hyvä (esim. Hawkmanissa, Doom Patrolissa, Blood of the Demonissa ja osassa Action Comicsia). Action Comics -juoksu Gail Simonen kanssa oli kuin paluuta West Coast Avengers -aikaan Nelsonin tussauksessa. Nelson tosin tussasi ankaralla kädellä (jopa ankarammalla kuin Ordway) ja piirteli omiaan, mutta miehen tyyli on hyvin byrnemäinen ja siksi olen siihen tyytyväisempi kuin keskiverto Byrne-fani. Vaikka oishan se ollu kiva saada Byrnen kuvittamaa Teräsmiestä.

[Curtvile]

Next menissä Byrne maalailee vähän isolla sudilla ja saa ansaitut kumarrukset lähinnä tarinasta ja M² sta.
Itse nautin niin siitä kuin Larsenin Nixed menistäkin.
Lab ratsiin en ikänä päässyt sisälle.

[Veli Loponen]

Lab ratsiin en ikänä päässyt sisälle.

Joo. Mullakin se oli vähän takeltelevaa. Tosin kahta viimeistä numeroa en ole saanut käsiinikään. Vielä.
Mutta hei, eihän Byrne Next Menissä mitään isoa sutia käytä. Hirmu pientä piiperrystä on (niin pientä, että joutui osan originaaleistakin tekemään normaalia pienemmäksi, että olis viivat näkyneet vielä painettunakin). Vai sitäkö just tarkoititkin?

[Curtvile]

Lähinnä sitä.
En ole suunnaton hifisti sarjakuvien suhteen, mutta kun viivat häipyy osin kokonaan...
Kokonaisuutena 2012 + next men oli hyvä. Se ja Generations sovittelevat näitä True brit-juttuja ja toimivat todisteena ettei Byrne ole sentterijäärä joka ei osaa lopettaa ajoissa.
Marvel lost generation vaikutti hyvältä (kaikki 2 nroa jotka löysin...)

[Veli Loponen]

Kokonaisuutena 2012 + next men oli hyvä.

Ja harmi vain, että loppui kesken. Tosin Byrne on hiljakseen suunnitellut Next Menin uusintajulkaisua Essential/Showcase -tyylisenä puhelinluettelona. Jos se jossain vaiheessa toteutuu (muodossa tai toisessa) ja sattuu menemään vielä kaupaksikin, niin ehkä saadaan taas Byrne takaisin sarjakuvien pariin ja tekemään loput n. 20 jaksoa.

Se ja Generations sovittelevat näitä True brit-juttuja ja toimivat todisteena ettei Byrne ole sentterijäärä joka ei osaa lopettaa ajoissa.

Njoo. Mutta ei mun mielestä True Britistä voi niinkään Byrneä syyttää. Itse ainakin tykkäsin kuvituksesta. Ja kyllähän Doom Patrol oli myös hyvä. Semmosta hyvää perussupersankarisarjakuvaa.

[Veli Loponen]

Byrnefoorumilla on keskustelu Byrne-imitaattoreista. Vic Bridgesistä on tietenkin puhuttu, mutta yllättävän vähän Anthony Castrillosta, joka myös on Byrnen foorumin vakikäyttäjiä ja piirtää ammatikseen sarjakuvia. Mun tyyliä usein verrataan Byrneen, mutta Anthonyn kanssa mua ei voi mainita edes samana päivänä:

Tuolla joku postasi myös sarjan kuvia ja tietokilpailun omaisesti kysyi, että mitkä niistä ovat Byrnen ja mitkä ei. Byrne itsekään ei osannut vastata.

[Jyrki Vainio]

Byrnefoorumilla on keskustelu Byrne-imitaattoreista. Vic Bridgesistä on tietenkin puhuttu, mutta yllättävän vähän Anthony Castrillosta, joka myös on Byrnen foorumin vakikäyttäjiä ja piirtää ammatikseen sarjakuvia.

Ohoo, häkellyttävää!  Todellinen kopiokone. Jopa nimmari on tehty samalla tavalla!

[Jarkko Sikiö]

Et siis pidä Next Meniä hyvänä?

En ole lukenut sitä koskaan, joten annoin tuon rajanvedonkin summittaisesti lähinnä Suomessa nähtyjen sarjakuvien perusteella.

Mainoskuvien perusteella Next Men kyllä näyttää erinomaisen hyvältä Byrneltä, sen muistan tarkistamattakin.

[Lönkka]

Kokonaisuutena 2012 + next men oli hyvä. Se ja Generations sovittelevat näitä True brit-juttuja ja toimivat todisteena ettei Byrne ole sentterijäärä joka ei osaa lopettaa ajoissa.
Marvel lost generation vaikutti hyvältä (kaikki 2 nroa jotka löysin...)

Dark Horselle tehdyt jutu ei nyt niin kummosia olleet.
Etenkin eka Generations oli erinomaisen hyvä.
Lost Generation oli vain "ihan jees".

Mutta joo, aiemmin esilletuotu vedenjakaja Superman/Namor kyllä pitää tosiaan aika hyvin paikkansa nyt kun sitä funtisii.

[Jarkko Sikiö]

Mielestäni raja vanhan ja uuden Byrnen välillä kulkee jokseenkin Teräsmiehen ja Namorin välillä, eli melko lailla siinä 1989-1990 kieppeillä.

Kaivoin West Coast Avengers -lehdet hiljattain kaapista ja täytyy täsmentää omaa rajaustani vielä sen verran, että ko. Kostajat-tarinat ovat vielä vanhaa hyvää Byrneä (ja osuu täsmälleen tuohon 1989-1990 taitteeseen). Tarina ei juurikaan loista, mutta ennen Millarin Ultimatesia kuvittelin, ettei siitä porukasta saa kukaan kirjoitettua kunnollisia tarinoita. Peruspätevää supersankarisarjakuvaa nuokin ovat, joten ei siinä mitään.

Mutta jösses, kuinka huonoiksi nuo vanhat jenkkilehdet menevät itsestään. Muste on tahrinut sivut harmaaksi ja jälki näyttää kauttaaltaan epätarkalta ja värit haaleilta.

[X-men]

Mutta jösses, kuinka huonoiksi nuo vanhat jenkkilehdet menevät itsestään. Muste on tahrinut sivut harmaaksi ja jälki näyttää kauttaaltaan epätarkalta ja värit haaleilta.

Ootapas kun nykyiset Hämikset jne pääsee n. 10-20 vuoden ikään niin ovat varmaan poisheitettävässä kunnossa (ellei ole säilytetty tyhjiöön pakattuna täysin valottomassa paikassa).

[jussi mäkinen]

Kaivoin West Coast Avengers -lehdet hiljattain kaapista ja täytyy täsmentää omaa rajaustani vielä sen verran, että ko. Kostajat-tarinat ovat vielä vanhaa hyvää Byrneä (ja osuu täsmälleen tuohon 1989-1990 taitteeseen). Tarina ei juurikaan loista, mutta ennen Millarin Ultimatesia kuvittelin, ettei siitä porukasta saa kukaan kirjoitettua kunnollisia tarinoita. Peruspätevää supersankarisarjakuvaa nuokin ovat, joten ei siinä mitään.

Luin nuo itsekin pari vuotta sitten uudestaan ja omasta mielestäni ne olivat tarinaltaan keskivertoa paljon parempia. Harmittamaan jäikin se, ettei Byrne lopettanut juttua (kuten kävi myös Alpha Flightissä ja Fantastic Fourissa).

Myöhemmissä Byrnen jutuissa on tympinyt se, että hän monesti takertuu yksityiskohtiin ja yrittää selittää kaiken mahdollisimman aukottomasti. Tästä pahin esimerkki minulle oli Spider-Man: Chapter one. Olisin niin kovasti halunnut pitää sarjasta (se oli muistaakseni ihan hyvin piirretty), mutta tarinaltaan se oli toivoton. Divariin meni. (Ja aihetta sivuten yksityiskohtiin takertuminen ja selittäminen häiritsee minua myös Don Rosan Ankoissa.)   

[Lönkka]

Aika usein Byrneä lukiessa tulee vastaan tarinoiden muodostuminen (liian) monista rinnakkaisista pätkistä joita sitten kaikkia pikku hiljaa hilataan eteenpäin. Välillä joka aukean jälkeen vaihdetaan tapahtumapaikkaa -tietenkin kivastai aloittamalla seuraavan kohtaiuksen eka lause edellisn kohtauksen lopusta.

Välillä tuo on vielä yhdistetty sangen eeppisiin mittasuhteisiin yhtyviin tarinakokonaisuuksiin.

Landella tuli lomalla luettua Kirbyn Fourth World stoorien jatkoksi nuo Byrnen New Godsit ja Jack Kirby's Fourth Worldit ja täytyypä sanoa että aluksi homma rullasi oikeastaan melkein Kingiäkin paremmin, mutta sitten hajosi eeppiseen megalomaniaan Genesiksineen kaikkineen ja perustavaa laatua olevien asioiden jatkuvaan edestakaisin muuttumiseen (New Genesiksen ja Apoklipsin tuhoutuminen, yhdistyminen ja taas eroaminen sekä kaikki Sourceen ja sen toiselle puolelle siirtyneisiin henkilöihin liittyvät asiat).

No joo, Byrnen hommat toimi paremmin kuin loppuaikojen Kirbyn 4th World matsku mutta alkupään litse ei toki mennyt. Suosittelen muuten unohtamaan vanhemmat Kirbyn mustavalkokokoomat aiheesta sillä värillisenä tarinat toimivat vaan NIIN paljon paremmin.

[Veli Loponen]

Aika usein Byrneä lukiessa tulee vastaan tarinoiden muodostuminen (liian) monista rinnakkaisista pätkistä joita sitten kaikkia pikku hiljaa hilataan eteenpäin. Välillä joka aukean jälkeen vaihdetaan tapahtumapaikkaa -tietenkin kivastai aloittamalla seuraavan kohtaiuksen eka lause edellisn kohtauksen lopusta.

Niin ja tää muodostuu usein ongelma, kun Byrne lähtee/heitetään pois ennen kuin ehtii lopettaa näitä juonikuvioita. Mutta ite kuitenkin tykkään siitä, kun on paljon menossa. Doom Patrolissakin alettiin vasta pääsemään kunnolla vauhtiin, kun tuli loppu. DP:stä tuli muutenkin sama tunnelma kuin WCA:sta, mistä myös tykkäsin.
No, voimme lohduttautua sillä, että pitkiä tarinakokonaisuuksia tuskin tullaan lähivuosina Byrneltä näkemään. Varmuudella vain kaksi sarjakuvaa on tulossa lähiaikoina (vuoden sisään). Toinen on DC:lle JLA Classifiediin 5-osainen tarina yhdessä Roger Sternin kanssa ja toinen on yksi lehti, jonka tilasi ja kustantaa yksi Byrnefoorumilla vaikuttava fani. Kuuleman mukaan muitakin projekteja on neuvotteluasteella, mutta yksikään niistä ei ole jatkuva lehti.

[Jarkko Sikiö]

Jep, vuoden sessio tarkoittaa vain sitä tusinaa parikymmentäsivuista numeroa. Viimeistään sitten onkin siirryttävä uusiin haasteisiin. Ongelma tästä tietenkin syntyy, kun sama mies sekä kirjoittaa että piirtää.