Eri uutissivuilla kerrottiin (Finnpanel Oy) juuri, että suomalaisten televisionkatselu kääntyi laskuun. Yli 10-vuotiaat suomalaiset katsoivat televisiota keskimäärin kaksi tuntia ja 47 minuuttia päivässä, kun vuonna 2003 vastaava luku oli kaksi tuntia ja 53 minuuttia.
Tämä johtuu tietenkin siitä, että sarjakuvien lukemiseen käytetty aika on lisääntynyt. ;-)
Hyvien sarjakuvien parissa viihtyy, ja Lee Falk's Mustanaamio 2 / 2005 on mukava 100-sivuinen lukupaketti. Yksi parhaista eli Kari Leppänen vastaa päätarinan, "Kahden sateenkaaren saari" piirroksesta. Kyseessä on moneen kertaan kierrätetty kertomus, sillä se on ilmestynyt aikaisemminkin - mutta siihen on lisätty pari sivua, jotta se sopii kehyskertomukseen Mustanaamio vuonna 1. Kaiken lisäksi se on Lee Falkin alkuperäiskertomus, jonka on uusmukaillut Ulf Granberg ja joka 1954 sunnuntaisarjana ilmestyessään oli Wilson McCoyn piirtämä. Muistan tarinan hyvin Mustanaamion jättialbumista menneiltä vuosilta, minneköhän sekin arkistojen aarre lienee vuosien aikana hukkaantunut...
Nykyisten ylityöstettyjen (niin kuva kuin tarina) sarjakuvien aikana on ilo lukea selkeästi kirjoitettua ja suoraviivaisesti etenevää toimintasarjakuvaa. Kävelevä aave on jostain ihme syystä "jäänyt eloon" ja pulp-henkiset seikkailut ovat jaksaneet kiehtoa lukijoiden mieliä. Ne ovat yleensä hyvin yksinkertaisia myyttisiä kosto-, matka- tai pelastustarinoita. Hyvä niin ja niin nytkin. Mustanaamio kostaa isänsä kuoleman ja merirosvoille käy huonosti. Tietenkin.
Sy Barryn Mustanaamii-klassikko "Tuomari" "on kakkossarjana.
Afrikassa Piko ja Fantasio jahtaavat keltasarvista sarvikuonoa. Franquinin piirrosjälki näyttää älyttömän hyvältä, painotyötä ei voi kuin kehua. Ja vaikka paperi onkin kohtuullisen ohutta, se ei heijasta vaan on miellyttävälukuista. "Hänen edessään on tulevaisuuden auto... ja hän puuteroi nenäänsä! Ei voi muuta kuin nauraa! HAH HAH HAA!"
Parin viikon kuluttua sitten selviää, valuuko Mustanaamion tiimalasista hiekka loppuun. Mustanaamio on kuollut, eläköön Mustanaamio?
