Nyt on Anzac luettu. Tutun tasalaatuista settiä niinkuin aina ennenkin. Mutta silti en voi välttyä ajatukselta, että ei tämä nyt ihan niin hyvä ollut kuin nuo aikaisemmat jättikirjat. Syyttävä sormi osoittaa eläköitynyttä commando-toimittajaa George Low'ta, joka on tarinat valinnut. Korkkareissa ei tarinoiden taso yleensä kovasti vaihtele. Jos lukee kymmenen tarinaa, niin yleensä niistä kahdeksan on mukavaa keskitasoa, yksi huono ja yksi erinomainen. Se, millä tarinoiden tasoa saa hilattua ylöspäin, on kuvitus. Tässä koosteessa tällaista ekstrahyvää kuvitusta edustivat mielestäni pelkästään Livingstonen molemmat tarinat ja Jose de la Fuenten Pääkallosaari, jonka tekstipuoli pelitti myös erinomaisen hyvin. Kuten myös Livinstonen Aavikon aarre. Näiden kolmen seikkailun lisäksi kirjassa oli mielestäni vain 2-3 tarinaa, jotka olivat selvästi keskitason yläpuolella. Eli suunnilleen puolet tarinoista olivat perussettiä, joiden valintaa tällaiseen juhlakirjaan ihmettelen. Ihan takuulla Low'lla on ollut syynsä, mutta niitä syitä ei ikävä kyllä kerrota, vaikka kirjassa on miehen kirjoittama esipuhe. En siis sano, että erinomainen lukupaketti mutta hyvä ja viihdyttävä kuitenkin.
