Hyvä topikki, joo .. ja Luikurin kanssa samaa vikaa. Luonnoksiin tulee joskus pikkuriikkisii suttuja joita ei pirullakaan sitten voi kuitenkaan tussata.
Nyttemin yritän kanssa muistaa pitää (puhdasta) paperiarkkia luonnoksen ja piirtävän tussaavan käden ´välissä´, tukea kun tarvin piirtäessä alustasta. Hinkailenkin edes takaisin sen päällä eikä puuroudu luonnos tasapaksuksi harmaaksi.
Harvemmin huomioin kokonaisuutta, alan jostakin kulmasta ja puolet kuvaa piirtäneenä hoksaan että ei kaikki mahdukkaan mukaan.
Näitäkin oireita ilmenee : Joskus en luonnostele tarpeeksi loppuun asti. Luulen osaavani tussaillen täyttää puuttuvia yksityiskohtia. (pitäsihän se jo uskoa ettei se onnistu)
Tussailen puhekuplat valmiiksi koittamatta sopiiko teksti siihen. Tosi tyhmää ..
Kumittelen joskus niin railakkaasti että vedän paprun ryttyyn! (jos on ohuempaa ns. kopiopaperii)
Luonnostellen suttaan ja suttaan tummemmaksi kuvaa ja lopulta painelen kynällä kynnösvakoja paperiin. Eihän kuva siitä mitenkään parane.
Toi peilijuttu tarvii muistaa. Ja se olisi ehkä hyvää harjotustakin, piirtää kuvia valmiiksi ja tussatakin sitten valopöydällä paperin
kääntöpuolelle.
Mats Källblad´in sivuilla on eräs hyvä esimerkki --Serier >> Brainstorm--.
Raakaluonnoksen tehtyään valmiiksi hän
kääntää paperin ja tekee yksityiskohtaisemman vaiheen, kääntää uusiksi ja kumittaa alkusutun pois. Ja lisää sitten loppuysityiskohdat ´oikealle´ puolelle ja tussaa.
Voi tuntua monimutkaiselta mutta soppi ehkä hänen tyyllinsä hyvin. Yksi omista suosikeistani, muuten ..
-- j --
