DHL:n paketti saapui.
Sen lisäksi, että isällä oli aikoinaan täydellinen kokoelma suomalaisia Aku Ankka -lehtiä (Sittemmin kriteerit höltyi ja perfektionismista luovuttiin. Mihin ne edes mahtuu.), oli myöskin suurin osa Kippari Kalle-lehden numeroista ja paksu nippu Sarjakuvalehti-sarjakuvalehtiä.
Joskus olen miettinyt mikä osuus sarjakuvalehtien suosimisessa oli siinä, että hänen isänsä itse nuoruudessaan joutui lukemaan kirjoja klassiseen tyyliin peiton alla salaa taskulampun kanssa. Muutoin pappa sai yksinhuoltajaäidiltä, Hennalan kasarmin pyykkäriltä, reippaasti selkäänsä. Hän oli heppu, joka saattoi mennä eräänä päivänä Kanervan kirjapainoon ja palata mukanaan 16 11 Tarzan-kirjaa, jotka hän iski keittiön pöydälle isän eteen ilman kommentteja. (Se oli se sama kirjapaino, jossa muuan kirjaltaja Reino Helismaa piti tapana lusmuilla kevätauringossa katolla, sen sijaan että olisi pysynyt sisällä latomassa Ilmarisen lehtiä.)
Muut lehdet paitsi Aku Ankat säilytettiin kesämökillä tukkilaisten rakentamassa parakissa, jossa oli makuulaverit parille savottaukolle ja seinällä hyllyt metsätyömiehen tehopakkauksille. Siellä lehdet pysyivät sievässä pinossa vuoden 1970 kevääseen saakka, jolloin havaittiin että hiiret olivat nakertaneet monet numerot suihinsa. Jäljelle jäi rippeitä, noin 20 sentin pino eri julkaisujen eri numeroita.
Myöhemmin olen yrittänyt paikata kokoelmia ja olen ostellut lukukuntoisia Kippari Kalleja ja Sarjakuvalehtiä yksittäin. Olen huono keräilijä koska minusta sarjakuvat ovat lukemista varten. Kunnosta tosiaan viis, sillä suurin kysymys kuuluu, mistä tiettyjä Kippari Kallen numeroita ylipäätään voisi löytää missään kunnossa. Kippari Kalleja ei liiku enää niin paljoa markkinoilla, onkohan liikkunut koskaan. Vuoden 1952 näytenumeroa en ole nähnyt myynnissä milloinkaan. Yksittäin osteltuna tehtävä on mahdoton.
Hyvät naiset ja herrat, sarjakuvien ystävät: saanko esitellä täydellisen sidotun kokoelman Kippari Kalleja 1952-1955. Lehdissä on repeämiä, puuttuu pieniä paloja, ja sidosta ei ole ollenkaan höylätty. Hyvässä kunnossa on kannet, mutta muuten on kotikutoinen vaikutelma. En välitä ollenkaan. Tällaisen hankkii yhden kerran elämässä.
Voin vain sanoa kuten Don Rosan Roope Ankka: "Pidän asioista joilla on arvoa minulle, enkä tanssi muiden pillin mukaan."
Ja tämän jälkeen, mitähän tekisi Sarjakuvalehti-sarjakuvalehtien kanssa...
