Nyt vasta kerkesin tätä lueskeleen.
Tintti ja Milou mainittiin, mutta Haddock unohdettiin. Hänen varhainen juomansa Malspiikki herätti ihmetystä pitkään. Kultasaksisessa Ravussa jaksaa ihmetyttää se Ohukais & Paksukais-leffasta ripattu kohtaus jossa Kapteeni Capu ampuu shampanjapullon korkeilla. Minun mielestäni Haddock oli aika pahasti alkoholisoitunut, ennen kuin Tintti "pelasti" hänet.
Vesa mainitsi jopen hahmot, mutta unohti Puolipohjan joka on ryypännyt itsensä pysyvästi ravintolan pöydän alle. Eräänlainen strippivitsailun miljöön askeettisuusennätys minusta.
Ja kaikille, jotka eivät arvosta name droppingia vielä pari nimeä: Peter Pank, ja Kari Suomalaisen pultsari-hahamot. Kai ne Häjytkin jotain (kirkasta) nappailivat, Muumeista nyt puhumattakaan?!
Kotimaisista hienoin kuvaus on silti mielestäni Tapani Rytöhongan Oodi Kotkankalliolle (Alphassa). Siinä nuoriso pitää hauskaa. Homma on kuvattuna ilman arvolatauksia mutta kemiat, eli tunnelataukset ovat sitäkin paremmat.
Itse rohkenen sanoa, että tämä kuningas A on kyllä ollut sattuneesta syystä yksi selkeä teema tuotannossani.
Kivisyli käsitteli vakavasti alkoholismia ja ns. party-huumeiden tuloa Suomeen. Sitä ei kukaan vain tainnut oikein huomata. Kirja on teknisesti sen verran puutteellinen, samoin oli sen jakelu yms.
Ruskaa Pakkasella taas on hieman kevyempi aiheen käsittelyssään, johtuen ehkä siitäkin kun se kuvaa muun tohinan ohessa myöhäismurkun suhdetta viinaksiin.
Mistä tulikin mieleeni, että Hannu Eskon päiväkirjassa on samantapaisia elkeitä. Olutta, saikkua, yms. ja näiden nautinnan oheistoimintoja.
