Valmiista käsikirjoituksesta piirtäminen

[Tero Mäntylä]

Tossa miten kokoat ruutusi keskustelussa kirjoittelin aiheesta käsikirjoittamisesta piirtämisestä pitkän pätkän jaarittelua. Haluaisin nyt kysyä mitä ihmiset odottavat valmiilta käsikirjoitukselta jota he alkavat piirtämään. Siis jos kyseessä olisi esimerkiksi 24 sivuinen seikkailusarjakuva. Kuinka paljon tietoa tarvitaan ja kaivataan? Onko mukavampaa että on mahdollisimman paljon valmiiksi että pääsee heti piirtämään vai että on jätetty vapauksia rakentaa sivut vähän oman näkemyksen mukaan kun ei se käsikirjoittaja kuitenkaan ymmärrä mitään visuaalisuuden päälle? Loppujen lopuksi kyse on toki siitä mitä piirtäjä ja käsikirjoittaja sopivat ja mikä toimii heille parhaiten. Oma pyrkimys nykyään on säilyttää käsikirjoitukseen seuraavat asiat (toivottavasti jatkossa vielä onnistuen siinä) :

Käsikirjoitus, jossa on sivu sivulta jokaisesta ruudusta kuvaus. Yleensä aika lyhyt. Sekä dialogi.

Kuvakäsikirjoitus siitä miten olen nähnyt layoutin.

Luonnos niistä asioista jotka haluan näyttävän joltain tietyltä. Esim. tämän symboolin on näytettävä tältä.

[Veli Loponen]

Hmm. Mulla on tullut viime aikona lemppariksi ns. Marvel -tyylin käsis, eli lähinnä juonisynopsis.
Esim. käsis tohon Lucifer Chronicles -alppariin tuli sähköpostitse viiden sarjakuvasivun osissa. Jokainen käsisliuska oli vajaan sivun mittainen ja sisälsi siis kuvauksen viiteen sivuun.
Sillä lailla oli hauska piirtää ja luulisin, että kuvituksesta tuli paljon kertovampi kuin jos olisi ollut täydellinen käsis dialogeineen ja ruutujakoinen.
Nyt työn alla oleva käsis on hiukan lähempänä täyttä käsistä. Siinä ei ole tehty ollenkaan sivu/ruutujakoa ja dialogia on mukana jonkin verran (lähinnä näyttämässä mistä puhutaan ja kuinka paljon).
Näiden tyylien lisäksi olen piirtänyt ihan novellimuotoisesta käsiksestä mikä omasta mielestäni on kaikkein raskainta, kun pitäisi karsia tekstiä pois ja kuvilla esittää se teksti (ja minä en millään meinaa osata saksia tarpeeksi). Sitten on melko perinteinen käsikirjoitustyyli, jossa sivut ja ruudut on valmiiksi jaoteltu ja tekstissä on myös valmiit repliikit ja tekstilaatikot. Tällä tyylillä tehtiin vuosikausia yhteistyötä Sampsa Kuukasjärven kanssa.
Ja on tullut vastaan myös pari kuvakäsikirjoitusta.

Ja sitten se vastaus: Käsikirjoittaja-piirtäjä -tiimin kannattaa yhdessä etsiä se omin ja helpoin tyyli. Tietenkin jos kirjoittajalla on selvä visio siitä, mitä hakee, niin sitten mahdollisimman tarkka käsis ja mahdollisuuksien mukaan vielä kuvakäsiskin on tarpeen. Jos taas halutaan antaa piirtäjälle suurin mahdollinen vapaus, niin sitten tuommoinen juonentynkä toimii parhaiten (ja dialogi yms. tekstiaines lisätään jälkeenpäin).
Itse teen nykyisin omissa tarinoissani summittaisen kuvakäsiksen, josta käy lähinnä ilmi vain ruutujako ja muutaman harvan ruudun sisältö.

[Wilpuri]

Haluaisin nyt kysyä mitä ihmiset odottavat valmiilta käsikirjoitukselta jota he alkavat piirtämään. Siis jos kyseessä olisi esimerkiksi 24 sivuinen seikkailusarjakuva. Kuinka paljon tietoa tarvitaan ja kaivataan?

Jos tekisin sarjakuvan esim. sinun käsikirjoituksestasi, niin haluaisin tietää kaiken dialogin, hahmojen ulkonäön (suunnilleen) ja ympäristön, missä tarina tapahtuu. En itse haluaisi varsinaista kuvakäsikirjoitusta, koska tykkään tarinan rytmittämisestä itse, mutta sellaistet kirjoittajan must-have ruudut olisivat tervetulleita.

[Jukka Koivusaari]

Haluaisin nyt kysyä mitä ihmiset odottavat valmiilta käsikirjoitukselta jota he alkavat piirtämään.

 Tällä hetkellä kaivattaisiin lähinnä niitä neljän viimeisen sivun tekstejä.

[[kivi]]

Haluaisin nyt kysyä mitä ihmiset odottavat valmiilta käsikirjoitukselta jota he alkavat piirtämään.

Hm. Mä olen tehnyt vain pari tarinaa muiden käsikirjoituksiin, ja niissäkin kerronta on väistämättä ollut aika lailla mua itseäni. Mutta kerrotaan...

Parkkipaikka Auringossa -albumissa oli mun juoni-ideani pohjalta Harto Hännisen käsis. Tämä tapahtui käytännössä näin:
-Menimme naapuriturkkilaiseen pitsalle ja oluelle, otimme mankan mukaan
-Kerroin tarinan, kuten hauska juttu kerrotaan
-Harto kirjoitti synopsiksen varmistaakseen, että oli ymmärtänyt kaiken. Synopsis oli vähän vajaan liuskan. Luin ja hyväksyin
-Keskustelimme paikkakuvaukset, listasimme henkilöt ja keksimme nimet. Harto tarkisti Väestörekisteristä tms., ettei sen nimisiä henkilöitä ollut
-Harto kirjoitti käsiksen tyyliin: "Sivu 5, Teuvo pettyy poikiin; sivu 6, päättävät lähteä, lopussa pettymys; sivu 7 Mäkinällikkälän seurojentalo, miksaaja: 'tulittepa kaukaa treenaamaan' Teuvo pettyy poikiin, puhelin; sivu 8..." (siis jotakuinkin tuolla lailla, sen verran että suuret kuviot pysyvät rytmissä)
-Piirsin albumin kokonaan, ja otin sivuista A4-valokopiot
-Harto leikkeli kopiot paloiksi, kokosi niistä uusia sivuja ja merkitsi mihin pitää lisätä, mistä pitää poistaa, piirusti punaisella kuulakynällä lisää kohtauksia ja kehoitti piirtämään 8 ensimmäistä sivua kokonaan uusiksi
-Tein tarvittavat korjaukset, albumi lähti kustannustoimittajalle
-Tein tarvittavat korjaukset, piirsin kannen, albumi julkaistiin

...tuollai.
:-)

Sitten oli tämä Arjen Demokratiaa. Maippi kirjoitti perusteellisen kässärin johonkin asti, kuvaili tarkkaan hahmot ja heidän luonteensa (tää on muuten tärkeää - henkilöistä pitää tietää about 10 kertaa enemmän kuin sarjassa näkyy), talon missä he asuivat (puukäpylävallilakoskelaa, akateemisia vasemmistolaispuurivitaloja) ja dialoginkin. Luin kässärin, unohdin tarinan, piirsin jutun, vertasin kässäriin, korjailin, toimitin luonnokset Maipille ja tämä asiakkaalle, korjasin tarvittavat pari kohtaa ja piirsin puhtaaksi. Tarina julkaistiin.

Muuten olen tehnyt toisten stooreihin sen verran, että olen jo oppinut vaikeimmaksi asiaksi sen, että pitää koko ajan muistaa ettei toteuta käsikirjoitusta tai piirrä käsikirjoituksesta, vaan ennemminkin kertoo samaa tarinaa käsikirjoittajan kanssa. Käsikirjoittajan ideat ovat aina vain ohjeellisia ratkaisuehdotuksia sen tilanteen varalle, jossa kerronta muuten pysähtyy, ja niitä käytetään jos kässärissä olevat ideat ovat parempia kuin omat. Tarinan voi myös palauttaa käsikirjoittajalle, jos homman onnistuminen vaatii muutoksia; silloin voi yhdessä miettiä ratkaisut.

Käsikirjoittaja on pidettävä informoituna tarinassa tapahtuvista muutoksista, ja ne on kohteliasta hyväksyttää, kumminkin. Mutta tärkeintä on että tarinasta tulee hyvä, enemmän kuin osiensa summa. Sille kaikki muu on alisteista.

[tertsi]

http://www.eurobd.com/
klikkaa mustavalkoista piirrosta, jossa on etualalla nainen ja taustalla mies salkun kera.

tosta osoitteesta löytyy mielestäni mielenkiintoinen sarjakuvaluonnos. itse selasin vain pari ekaa sivua, mutta palaan myöhemmin.

Kysymyksessä ovt sivuluonnokset Zambada-nimiseen sarjikseen. Tekijä Eric Maltaite (Willy Maltaiten poika, siis Tim ja Tom-piirtäjän)

[Leo]

Hahmojen ulkomuoto olisi kiva tietää, sillä uusien hahmojen keksiminenja kehittäminen on HIRVEÄN työlästä... Pidän silti siitä että saan itse suunnitella ruudun (mitkä hahmot ovat siluettina, mitkä takana kaukana ja mikä puu on kaatunut minkäkin maasturin päälle jne.)

[Veli Loponen]

Viikonloppuna tapasin yhden kaverin kahvilassa ja tein sille äkkiseltään käsiksen. Oli yksi A5 -sivu, johon kirjoitin summittaisen juonen ja vähän tietoja hahmoista ja ympäristöstä.
Mielenkiinnolla odotan tuloksia.
Nyt olen melkeinpä ensimmäistä kertaa löytänyt itseni tekemässä kuvakäsikirjoitusta itselleni. Pohdin tässä josko alkaisin tekemään lehteä ja sen tarinaa koitan kasata. Saas nähä mitä tulee.

[Leo]

En tee tätä hommaavielä niin tosissani että kuvakässäriä tekisin. Suunnittelen tarinan aloittaessani ruutu ruudulta mutta kuvakässärin tekemiseen minulla ei voimat riitä... Sitä paitsi se on tylsää... Pidän enemmän piirtämisestä kuin käsikirjoittamisesta

[tolppis]

Minäkin jopa olen kuullut näistä "kuvakässäreistä", vau. Mutta siis. Tämä nyt voi taas olla sellainen "tyhmä" kysymys tai spekulaatio mutta edelleenkin askarruttaa seuraava. Jos joku ammattilainen tarjoaisi jonkinlaisen selityksen ehdotelman tai mielipidettään (sitä parempi jos on lukenut kyseiset jutut):

Eli jo aiemmin mainitsin että Hellblazer-sarjakuvan käsikirjoittajan vaihduttua Azzarellosta (joka teki melko staattisia, hetkeen ja tunnelmaan perustuvia oikeastaan aika yksinkertaisia mutta mielenkiintoisia "kummitusjuttuja", jos noin voi sanoa) Caseyyn (Jolla tarinan kertominen on enemmän juuri sitä perinteistä tarinan kerrontaa jatkuvalla juonella pienin stoorein jotka antavat yhden palan palapeliin) piirtäjän eli M. Frusinin kynän jälki muuttui lähes kertaheitolla "epäselvempään" (sanokaa nyt mikä termi tuohon sopisi) suuntaan, viivat "hämärämpiä" ja värien käyttö ja tussaus rikkonaisempaa. Azzarellon aikana työn jälki oli siistiä, korrektia ja "perinteisempää" kuvitusta ja pidin kyllä silloin enemmän.

Olisiko tässä kyse esim.

a) Käsikirjoittajan toiveista ("piirrä laveammin!" tai jotain)?
b) Kiireisemmästä aikataulusta?
c) Siitä että Caseyn käsikirjoitus ei innosta Frusinia samanlaiseen huoliteltuun työhön (ei kai sentään...)?

Hmmm...tällaista vain puntaroin. Muutos oli niin selkeä ja ehkä yllättäväkin.

[tertsi]

Sain juuri käsikirjoituksen noin 30 sivuiseen sarjakuvaan. Seuraavaksi teen itselleni karkean kuvakäsiksen, jotta pystyn hankkimaan sopivaa taustamateriaalia (vaatteiden, autojen ja ASEIDEN kuvia)

Sitten vain töihin!!

Wilpuri, tästä tulee sulle ehkä kaipaamasi suomalainen viihteellinen sarjakuva.