Sijaistoimintojen mestarin tunnustukset, osa 1
Pöydän toisella laidalla on lokerikko. S'oon täynnä lyijykynähahmotelmia ja käsikirjoituksia, valehtelematta ainakin sadan sivun verran. Joskus harvoin kun saa sivun valmiiksi, saattaa siihen tulla vuosiluvuksi tyyliin "1997-2005".
Eikös tuo ole normaalia? En mä enää nykyään ajattele keskeneräisiä töitä keskeneräisinä, jos niitä ei ole luvattu mihinkään, vaan mulla on kaikenlaista "taiteellisempaa" ja synkempää kamaa työhuoneen hyllyssä pinossa, eri asteilla, alkaen papereista joissa on pelkät puhekuplat joihinkin siveltimellä laastittuihin fiilispiirros-sarjiksiin, parhaimmillaan kymmensivuisiin valmiisiin tarinoihin joista vain on jäänyt dialogin hiominen kesken.
Albumipiirräntä on jäänyt vähemmälle, kun ei ole tullut anottua apurahaa, mun luonteellani ja työtahdillani siihen pitää varata 8-9 kuukautta täyspäiväisesti, koska koko aikaa ei voi vain piirtää albaria, järki menee ja nälkä tulee.
Olen aikuisiällä vain hidastunut; vaikka piirrän "valmista" nopeammin kuin koskaan, pitää kaikki sarjakuvatussaus tehdä hitaasti, hidastettuna kuin liikkeet tae kwon do'ssa. Puolisivuisen tai sivun sarjan tussaaminen kestää sellaisen kolmisen tuntia, piirrän kyllä tarvittaessa sivun päivässä mutten joka päivä. Sellainen neljä sivua viikossa on tahti joka sopii mulle hyvin.
Joudun nykyään piirtämään osin vatsallaan maaten, osin erilaisia työtuoleja vaihdellen. Olen edelleen sitä mieltä, että TaiK:in kamalat Kukkapuro-tuolit yhdistettynä 16 tunnin työpäiviin (pelkkää piirtämistä) pilasivat selkäni ja häntäluuni silloin kauan kauan sitten (olis pitänyt ostaa konttaustuoli aiemmin). Jonkun verran on pakko edelleenkin olla piirustuspöydän ääressä, kokonaan makuuasennossa piirretyssä sarjakuvassa menevät aina perspektiivit väärin, ja mittasuhteet rumiksi.
Sivun värittäminen kestää koneellakin sellaiset 3-5 tuntia.
Luonnostellessani en kestä musiikkia enkä häiriöitä, käsikirjoittaessa vielä vähemmän, piirtäessä levy saa soida rauhassa kun en mä sitä huomaa kuitenkaan. Nykyään myös vältän deadline-kiirettä, vaan ennemmin menen nukkumaan sitten kun aamuneljältä jälki alkaa huonontua, ja sovin aikataulut niin ettei maailma siihen kaadu. Nytkin teen ensi tammikuun deadlinea
:-)
Ja sitten se vihje albumin tekoon - toimi mulla: Piirrä sivu kerrallaan, enintään aukeama kerrallaan valmiiksi (mutta ilman tekstauksia), tekstaa kopioon vasta lopuksi. jokaisen työpäivän päätteeksi laita seuraavan päivän sivu valmiiksi pöydälle ja piirrä siihen ruutujen uloimmat rajat tms - sotke paperi jotenkin, silloin ei tule valkoisen paperin kammoa.
Työn iloa.
