Juuri näin. Systeemihän menee suunnilleen seuraavasti.
Varoitus: Seuraava tarina on fiktiivinen ja saattaa aiheuttaa ahdistusta herkissä keräilijöissä.
Täydellisen TEX -kokoelman kasaan saanti aiheuttaa hetkellisen puolenpäivänmittaisen euforian, joka kääntyy lopulta krapulaksi ja vieroitusoireiksi. ”Mitä nyt, kun kaikki onkin jo kerätty?” Noh lyhyt toipuminen ja täydellinen Tex –kokoelma koristaa kotiasi kirjahyllyssä kunniapaikalla.
Puoli vuotta sitä palvotaan.
Sitten sitä puoli vuotta ihastellaan.
Sen jälkeen ollaan puoli vuotta tyytyväisiä kokoelman olemassaoloon.
Neljäs puolivuosi ja se alkaa olla jo aika yhdentekevä.
Tässä vaiheessa Texit siirretään vähän syrjemmälle, ja hyllytetään pinoina, jotta ne vievät vähemmän tilaa. Kunniapaikalle pääsevät uudet keräilyaiheet, Hello Kitty –uimamyssyt tai Thunderbirds -pienoismallit… ehkä.
Kuluu toiset pari vuotta ja uimamyssyille tarvitaan tuo syrjäisempi tila. Texit kerätään pölyttymästä pahvilaatikkoon ja viedään kellariin.
Kolmas pari vuotta - kellarissakin on kroonista ahtautta. Auto pitäisi ostaa tai vaihtaa ainakin uudempaan. Keittiöön tarvitaan uudet kalusteet. "Tuossahan on tuo 10 000 € Tex kokoelma ihan jouten!! Taidanpa pistää lihoiksi. Pääsen kerralla rahahuolista ja kellariinkin tulee tilaa, hienoa."
Raahaat laatikon lähidivariin vain huomataksesi, että kahdeksan muuta Tex keräilijää on päätynyt vähän ennen sinua samaan päätökseen. Divarinpitäjä nyrpistää nenäänsä ja toteaa, ”Texejä vain vaihdossa toisiin Texeihin”. Mitä hittoa, ethän voi vaihtaa toisiin, koska sinulla on jo kaikki! Divarinpitäjä heltyy ja maksaa niistä 25 c kappale, pakkaa ne hyllyn alle, samaan paikkaan, missä 45 000 Aku Ankkaa jo odottelee roviolle pääsyä.
Paluumatkalla alkaa nälkä yllättää. Texeistä saamasi rahat riittävät juuri ja juuri hampurilaiseen ja kokikseen.
Sen pituinen se.
