On muuten mielenkiintoista, että vanhat lehdet pääsääntöisesti ovat paljon halvempia kuin uudet, jos ajattelee asiaa niiden lukuarvon kannalta.
Uusista ja usein huonommista tarinoista saa maksaa itsensä kipeäksi verrattuna
vanhoihin hyviin sarjoihin.Mutta tässähän nyt puhuttiin keräilylehdistä.
Toisaalta, eikö jokaiselle lehdelle löydy jostain se keräilijä? Ei kai ole olemassa sellaista lehteä, mitä ei kerätä.
Tullakseen arvostetuksi keräilylehdeksi pitää niissä tarinoissa olla sitä jotain ajatonta, eli ne ovat klassikkoainesta.Niillä pitää olla joka tapauksessa myös lukuarvoa, ainakin alkuaikoina. Vai olenko väärässä?