Tässä muutama mielipide lehdestä. Ottakaa niin vakavissanne kuin huvittaa, koska ette tee tätä leipätyöksenne, vaikka panostattekin laatuun oikein kiitettävästi. (Se, ettei tehdä työkseen, on Otakun yksi plussa.) Kritiikki on siis numeroiden 2/06, 1/07 ja 2/07 perusteella. Itse törmäsin lehteen Fantsussa ja sitä kautta hankin muutaman irtonumeron. Viimeisin numero tuli netistä tilattuna ilahduttavan ripeästi, käytännössä seuraavana postipäivänä. Mutta tässä siis plussia, miinuksia ja huomioita.
Painatus ja ulkoasu- Teksti takaisin täysin mustaksi ja teräväksi kuten numerossa 2/2006. Siten saa lisää painetun sanan auktoriteettia, luettavuutta ja tyylikkyyttä.
+ Numerossa 2/06 myös kuvat ovat tarkkoja ja harmaasävyt syviä ja voimakkaita kuten pitääkin.
- Kansikuvat samalla laadulla kuin mainokset: 300 dpi, ei kuitenkaan jpeg-pakkausta, tiff varmasti paras. Esimerkiksi numeron 2/2007 etukannessa pikselöitymistä ja pakkausartefakteja. Keltainen nuudelifontti on kylläkin tyylikäs ja sopii kuvaan.
* Numeron 1/07 päällystämätön 80-grammainen peruspaperi sisäsivuilla on riittävää. Numeron 2/07 jäpäkämpi paperi sopii tässä koossa paremmin kirjoihin kuten tankoboneihin, ja isommassa koossa offsetpainettuihin lehtiin kuten Sarjainfoon. Mieluummin enemmän sivuja ja etenkin laadukkaampaa ja tiiviimpää tekstuaalista ja visuaalista sisältöä. Siis luulen, että numeron 2/06 graafinen laatu olisi riittävän hyvää myös numeron 1/07 paperilaadulla, siis ilman mattapintaa. Säästyisi postikuluja. No, joku voi tietää paremmin.
* Erillinen taittaja lehdelle on varmasti hyvä asia työnjaon kannalta. Graafisen suunnittelun kuten typografian osaaminen taittajalta ei ole vain plussaa ja laatua, vaan jopa välttämätöntä. Pahimpana esimerkkinä numeron 2/07 Kana Ueda- ja Densha Otoko -artikkeleita ei tee mieli lukea, koska kun riviväli on olematon, rivit sekoittuvat toisiinsa ja tekstiä on hyvin hankala seurata. (Ensin riviväli sopivaksi, sitten fonttikoon säätö tekstin asettamiseksi sille varattuun tilaan? Tosin ensisijaisesti teksti kai pitäisi kirjoitusvaiheessa räätälöidä pituudeltaan sille varattuun tilaan - silloin leipätekstin fonttikoko ei vaihtele lehdessä. En sano tietäväni tarkasti, miten homma pitäisi tehdä, mutta jäin pohtimaan sitä.) Sen sijaan Ayabie-artikkelin aukeama s. 12-13 on tyylikäs: keskellä otsikko sopivalla fontilla sekä kuvat, reunoilla taas teksti.
Numeroiden 2/06 ja etenkin 1/07 taittoa voisi kuvata toimivaksi, asiallisen informatiiviseksi ja siten tyylikkääksi. Erityisesti 1/07:n cosplayartikkelissa fontti, tekstikoko ja riviväli tuntuvat toimivan aika hyvin. Jos koko lehti olisi yhtä tiivistä tavaraa samalla tekstikoolla ja kuitenkin nykyisellä sivumäärällä, se olisi päätähuimaavaa hardcorea. Tietysti cosplayartikkelissa on vaikuttanut se, että kirjoittaja on myös taittanut artikkelin eli saanut täysin vapaat kädet visionsa toteuttamisessa.
Sisältö+ Journalismi. Esim. nron 2/06 pitkä ja lavea Paul Gravett -haastattelu sekä kolme raporttia tapahtumista eri puolilta maailmaa.
+ Välistä huikea asiantuntevuus ja tekstin määrä. Taaskin esim. nron 1/07 cosplayartikkeli, jossa tietoa ja viitteitä riittää suorastaan maanisella tavalla ja tietoiskut ovat käytännössä pitkiä miniartikkeleita.
+ Kotimaisten sarjakuvaomakustanteiden arvosteleminen. Luulisi olevan luksusta, jos saa sarjiksensa arvosteltua sekä Sarjainfossa että Otakussa. Näkökulmien rikkautta.
- Mutta numeron 2/06 perusteella omakustannearvioiden tekstiä pitää jatkossa tiivistää rankasti ja keskittyä siihen kaikkein olennaisimpaan eli sisällön tarkkaan ja tiiviiseen kuvaamiseen punniten. Kun tilaa on puoli A5-sivua jos sitäkään, on jokaisen sanan oltava äärimmäisen kuvaava. Numeron 2/06 arviot olivat tietysti ensimmäisiä, jolloin johdatukset doojinshin tarkoitukseen ja toimivan sarjakuvanovellin kasaamiseen ovat vielä oikeutettuja. Jos arvioita tulee myös jatkossa, ei ole enää mieltä selvittää lähtöasetelmaa, kun se yleensä jo tiedetään.
On tavallaan hyvä, että arvio päättyy kannustavaan fraasiin "doojinshissa on paljon lupaavaa", mutta etenkin tekijää ilahduttaisi, jos asian kertoisi epäsuorasti useammalla sisältöä kuvaavalla lauseella, johon on myös upotettu arvostelijan näkemystä. Ei Sarjainfossakaan ole pienlehdille tilaa sen enempää, mutta kuitenkin sekaan mahtuu toteamuksia "raa'asta meiningistä" tai päätös: "Tämä on juuri niin miellyttävää tai epämiellyttävää kuin irtopää seipään nokassa." (Jälkimmäinen on Vesa Kataiston luonnehdinta Jyrki Nissisen kokoomateoksesta "Nuolee kuin eläin sipsiä" Sarjainfossa 135. Lainaus muistinvarainen.) Tietysti eri kriitikoilla on erilaisia kirjoitustyylejä ja käsittelytapoja; tuo oli vain esimerkki.
Siis monimutkaisiin kappalerakenteisiin ja pitkiin, täsmentäviin sivulauseisiin kuten "joka on oikein hyvä asia silloin kun sen saa toimimaan" ei ole varaa kauheasti. Samoin on hyvä, että omakustanteen painatusta kommentoidaan, jos siinä on jotain poikkeuksellista, mutta sillekin riittää yksi tiivis lause.
Kuva on luksusta, mutta kansikuvaa kuvaavampi saattaisi olla jokin huolella valittu sivu tai sen osa varsinaisesta sisällöstä. Tietenkin juuri kannen komeuteen tekijä yleensä panostaa, jotta omakustanne erottuisi edukseen, mutta muutama ruutu voisi olla antoisampi.
Pieni omakustannearvio on siis taitolaji, jota pitää harjoitella melkeinpä erikseen. Mahdollisimman laadukkaat omakustannearviot nostavat omakustanteiden arvostusta ja saavat yleisön kiinnostumaan teoksista.
* Subjektiivisuus ja esseemäisyys on juuri sitä mitä pitää, mutta varokaa liiallista objektiivista esittelyä ja sisäänpäinkääntynyttä fanitusta. Tämä lienee hyvin yleispätevä asia ja se vaihtelee tietysti eri kirjoittajilla taitojen ja kokemuksen mukaan. Kyse on siitä, että jotkin artikkelit tuntuvat välillä olettavan, että lukija tietää kyseisen teoksen ja on peräti sen fani. (Ja kuitenkin artikkeli on tarkoitettu esittelyksi?) Paperisessa fanzinessä pitää pyrkiä yleistajuiseen ymmärrettävyyteen, vaikkei edes olisi tarkoitus sivistää suurta yleisöä harrastajakentän ulkopuolelta, mihin valtakunnalliset päivälehdet ainakin periaatteessa pyrkivät. On mietittävä tarkasti, mitä teksti ja valitut kuvat antavat sille, joka ei tiedä teoksesta yhtään mitään.
Kuvavalintojen perusvirhe on se, että sorrutaan näyttämään kirjoittajan mielestä mielenkiintoisia hahmoja tai kohtauksia, jotka eivät tule sarjaa tuntemattomalle mitenkään selvemmäksi edes kuvatekstillä. Tosin vaikka kuvat olisivat itsessään hienoja ja toisivat esille jotain maagista, niin ne eivät saa kuitenkaan olla irtonaisia koristeita, eli niiden on hyvä tukea tai laajentaa tekstin näkökulmaa ja väitteitä. Tietenkin kuvateksti on hyvä keino kertoa, mikä kuvassa on hyvää, ja siten kytkeä kuva tekstiin.
Siispä: kun harrastajasubjektiivisuus, entusiasmi ja joskus jopa syvällinen asiantuntemus välittyy mahdollisimman laadukkaasti ummikollekin, saattaa jopa syntyä uusia faneja.
Artikkeleita on kolmessa lehdessä varsin iso määrä ja tekijöitäkin on mukavasti, joten en rupea kaikkia niitä erittelemään. Muutamia kuitenkin, eri kirjoittajilta ja aiheista, joista itsekin tiedän jotain.
* Tsubasan artikkelit ovat tietysti laatukamaa ja sisältävät havainnollista kieltä kuten nyt esimerkiksi nron 1/07 Bizenghast & Dramacon -pseudosuomennosten arvostelut. 2/07:n arvostelu Christopher Hartin mangapiirustusoppaista on kaikessa asiallisuudessaan riemastuttava. (Joku piirustuksenopettaja voisi tosin todeta, että niiden kaltaiset, kaavamaiset pinup-oppaat ovat tuhoisia, koska aloittelevat piirtäjät kopioivat tyylinsä niistä eivätkä varsinaisesti opi piirtämään kuin tietyillä annetuilla kaavoilla. Siis että ensin pitää oppia piirtämään realistisesti oikeaa luontoa anatomian ymmärtäen ja sitten osata kuvata se pelkistäen. Jos mangapiirtäjä opettelee piirtämään vain kopioimalla mangapiirtäjiä, tulos on kauhea. Tarvitaan pintaa syvempää ymmärrystä.)
* Myös Cainin artikkeleissa, esim. numeron 2/06 Saikano-punnituksessa, on oikein sujuvaa kieltä ja miellyttävän loogisesti etenevää tekstiä. Saikanosta olisin tiivistänyt esittelyjä ja hypännyt nopeammin subjektiiviseen johdatukseen sarjan raadolliseen syvyyteen. (Päähenkilöiden muutos on itseäni kiehtova näkökulma tuossa sarjassa.) Siis aiheen ja käsittelytavan rajaus saattaisi mahdollistaa syvemmän, mielenkiintoisemman analyysin.
Samoin numeron 2/06 Sinfest-artikkelin teksti virtaa miellyttävän sujuvasti ja havainnollisesti, siis siitä käy hyvin ilmi, millainen sarja on ja mikä siinä on kirjoittajan mielestä hyvää. Nipotan alun toteamuksesta piirrosjäljestä: se, että sarja on piirretty käsin, siis ilman tietokonetta, ei riitä takaamaan "laatua", jonka puutteessa sarja olisi toistuvasti hylätty sanomalehdistä, kuten artikkelissa mainitaan. Kirjoittajahan tarkoitti, että piirrosjälkensä puolesta sarja on teknisesti riittävän laadukas sanomalehteen ja syyt sanomalehtien toistuvaan hylkäämiseen ovat hänen mielestään sarjan asenteessa. Noin muuten Sinfest näyttää kuviltaan ja kuvakerronnaltaan minusta taiteellisesti melko yksinkertaiselta ja kaavamaiselta kuten nettisarjakuvat tyypillisesti; Lassin ja Leevin tai Tenavien kuvapuolen taiteelliseen laadukkuuteen ero on hyvin suuri. Mutta muuten kyllä mielestäni esimerkki hyvästä artikkelista.
* LouhiZ:n Kamichu! -artikkelin aihe Otaku 2/06:ssa kiinnosti, ja aika hyvin sarja olikin kuvattu pääpiirteissään. Kuitenkin jos itse kirjoittaisin sarjasta, niin pyrkisin tässäkin tiivistämään informatiivista esittelyä ja kuvaamaan vielä tarkemmin, mikä sarjassa on niin hyvää ja erikoista juuri omasta mielestäni. Nyt artikkeli on vähän tasapaksu ja tasapuolinen, jos saa kritisoida.
Jos lehteä luonnehtii
yleisemmin, niin toimituskunta koostuu varsin pitkälti nuorista naisista, mutta sellaistahan lienee skenen enemmistö muutenkin. Usein kirjoitusten pääpaino tuntuu olevan hahmoissa, juonessa ja tarinassa siten, että audiovisuaalisuuden käsittely on niukempaa ja ylimalkaisempaa. Esimerkiksi Otto Sinisalo näyttää saavan enemmän irti Dramaconin kuvapuolesta
Katuoja-blogissa, mutta toisaalta hänellä lienee kriitikkona kokemuksen etumatkaa, ja kyse on myös aina mielipiteestä; eri kriitikot painottavat eri asioita. Enkä sitä paitsi ole analysoinut joka ikistä artikkelia ja saamaani vaikutelmaa voivat ohjata omatkin mieltymykseni. En myöskään tarkoita, että havaitsisin jotain, joka olisi yksipuolisen huono asia. Juuri siitä pitääkin kirjoittaa, mistä on eniten sanottavaa.
Tietysti kun lehdessä on kirjoitustilaa varsin mukavasti - viimeisessäkin numerossa fonttikoko oli sovitettu juttujen pituuteen -, niin yhdestä teoksesta mahtuisi tarvittaessa useammankin kirjoittajan näkemys, jos sellainen sattumalta syntyisi. Joku wikisysteemi, josta toimittajat näkevät, mistä kukin aikoo kirjoittaa tällä kertaa, varmasti edesauttaisi tällaisten vaihtoehtoisten näkökulmien esille tuloa. (Toki samasta aiheesta kirjoittavien pitäisi lukea toistensa tekstit, niin että toinen vain tekee omat lisäyksensä pääartikkelin rinnalle.)
Olisikohan siinä kaikki. Nykyisin Otaku on tosiaan sangen muhkea, monipuolinen ja kunnianhimoinen paketti. Hyvä niin. Ehken suoraan kuulu lehden BL:stä pitävään suureen yleisöön (jos niin on), mutta kuitenkin tulee aina tsekattua uuden lehden sisältö. (Vähän vanhempien setien otakulehdessä olisi taatusti pelkästään scifiä, toimintaa ja Asennetta, realistista sotadraamaa sekä moen eri ilmenemismuotojen tutkimista.
Bonuksena ehkä sitten jotain ihan muuta, vaikkapa artikkeli
Mushishin kaltaisesta sarjasta. Tosin onhan jo nytkin Otakussa ollut esillä Parasyte sekä Boku no futatsu no tsubasa.
)
En ehkä sillä tavalla osaa kuitenkaan sanoa, mistä Otakun pitäisi kirjoittaa. Ainakin nyt kun on blogikin, niin paperilehdessä voisi entistä enemmän keskittyä sellaiseen painavaan ja pitkään analyysiin, joka kenties kestää aikaakin ja on siksi säilyttämisen arvoista. Se, että artikkelit ovat monen sivun pituisia, on hienoa. Pienellä fontilla saa ahdettua hyvinkin paljon tavaraa. Paperilehdestä maksetaan, siksi kannattaa panostaa laatuun. Pyrkikää syvyyteen ja yleistajuisuuteen. Jos jostain aiheesta kirjoitetaan riittävän mielenkiintoisesti, siitä voi kiinnostua, vaikkei alun perin kiinnostaisikaan. Tehkää lisää entistä syvällisempää vuodatusta erikoisimpien asioiden parhaudesta.
Edit: lisäys numeron 2/07 taitosta.Edit 2: lisäys omakustannearvioista.
