Kupla on vektori, joka kuljettaa informaatiota lähteestä kohteeseen. Yksikäsitteisesti voidaan määritellä, että suunta lähteestä kohteeseen on eteenpäin ja kohteesta lähteeseen on taaksepäin.
Kupla on vektori. OK. Tämä on varmaankin semioottisestikin kestävä väite jos vain vektori -termi vaihdetaan.
Lukusuunta on tekstin suhteen selkeämpi asia kuin sarjakuvan. Se on joka tapauksessa oletus tai suositus, se helpottaa ymmärtämistä. Kiteytettynä ehkä lukusuunta on "alusta loppuuun." Mikä voi merkitä vasemmalta oikealle, oikealta vasemmalle tai alhaalta ylös.
Sarjakuvan voi kuienkin lukea myös "sieltä täältä" taihyppelehtien sivulla, jne. Mainittakoon vielä, että itse luen aika harvoin taaksepäin.
Lisäksi meillä on
katseen suunta (esim. piirrettyjen hahmojen katse, rintamalinja, kulkusuunta, jne.) sekä
silmän liike. Viimeksi mainittu taas viittaa lukijan fysiseen suoritukseen, joka on osittain tahatonta. Näissä tsydeemeissä eteen ja taakse eivät ole kovin relevantteja suuntimia.
Rami:
>sarjakuvaan, tai sarjakuvien muotokielen komponentteihin, sisäänrakennettuja >suuntamäärittelyjä
Kuva on sarjakuvassa niin vahva, että siinä ei ole mielestäni "rakennettu sisään" kovin tarkkoja eteenpäin ja taaksepäin suuntia. Tämä on yksi syy siihen, että sarjakuvan hallinta (varsinkin tekeminen) on aika haastellista. Ruudussa ja sivulla voidaan liikkua moneen suuntaan.
Mutta asiaan...
Olin itse asiassa hieman harhautunut siinä, että mielsin hännän vartalosta kasvavaksi osaksi ja lähdin katsomaan suuntaa siitä vartalosta käsin! Osittain tähän tulkintaan johti se, että luen kuplat yleensä ennen kuin paneudun kuvaan. Se kuvasisällön ja osoittimen tulkinta on niin alitajuista, että kuplapuhe ja sen sisältö ikään kuin nousee tärkeämpään rooliin kuin se kuka puhuu. Tämä (puhuja) äänen lähde ja vektorin alkupää on tavallaan itsestäänselvyys. Ja silloin se vektorin loppupää tuntuu painavammalta, ja siitä on luontevaa lähteä vaikka eteenpäin tai taaksepäin.
Itse asiassa olen vastaavasti tehdessä aina ajatellut että:
1. piirretäänpä kupla
2. piirretäänpä nuoli osoittamaan puhujaa
Piirrän siis vektorin lopusta alkuun(?).
Lukiessa se puheen itu siinä tekstiperunassa on tarpeen metsästää esiin vain silloin kun kupla on kovin kaukana puhujasta tai ruudussa on monta hahmoa. Ja useinhan se nuoli nimen omaan osoittaa puhujan eikä puhuja niinkään oksenna sitä tekstiä.
Koko tämä sössötys ei nyt tuonut paljonkaan uutta keskusteluun. Totean vielä, että tod. näk. englishmistä meille periytyvät siis ehdokkaat
häntä ja
varsi. Kokkilan mainitsema kärki soittaa jotain kelloja, mutta toisaalta se viittaa myös mainittuun nuoleen?!
