Ja nyt se uusin Hellboy on nähty eikä rehellisesti ole kovinkaan voimakkaita tuntemuksia. Ei nyt ihan ansaitse teurastusta, jonka on saanut kriitikoilta (ja luultavasti tulee saamaan lippuluukuilla), mutta ei tätä yhtä kertaa enempää tarvitse ikinä katsoa.
Mäiskekohtaukset eivät jääneet aiempia elokuvia huonommiksi ja vaikka halpaa CGI:tä oli paljon, niin käsintehtyjen efektien määrä yllätti positiivisesti ja etenkin isossa osassa oleva possumies oli oikein pätevän näköinen. Monien hirviöitten ulkonäön suunnittelussa oli myöskin selvästi käytetty mielikuvitusta. Valitettavasti hahmot ja tarina jäävät niin ohuiksi, että se koukku välittää toimintakohtausten seurauksista puuttuu. Hellboyn (hahmon siis) sisäinen konflikti tulee melkein tyhjästä ja ratkeaa turhan helposti, tämän suhden hänen isäänsä ei ole katsojalle emotionaallisesti tarpeeksi aidon tuntuinen, jotta sillä olisi tarkoitettu vaikutus, pääpahis on tylsä ja leffan kliimaksi pyörii aivan liian epäuskottavan sattuman varassa.
David Harbour antaa kaikkensa, mutta käsis ei tarjoa hänelle tarpeeksi materiaalia jolla haastaa Perlman ja meikit tuntuvat häiritsevän miestä liikaa, sillä Hellboylla on läpi leffan, kohtauksen sisällöstä ja hahmon mielentilasta riippumatta, samanlainen irvistys naamallaan. Muutkin näyttelijät (Milla Jovovichia lukuunottamatta, jolta ei nyt lähtökohtaisestikaan viitsinyt odottaa mitään kummoista) ovat selvästi motivoituneita, mutta tyhjästä on paha nyhtäistä syvyyttä rooleihin.
Sitten on myös monia kummallisia pikkuvikoja. Esimerkiksi leffan kliimaksissa pahis päästää valloilleen tappavan taudin ja ohimennen näkyy uutislähetys, joka neuvoo ihmisiä pysymään sisällä, mutta tästä huolimatta, kun trailereitten jättihirviöt saapuvat paikalle, niin kadut ovat täynnä ihmisiä kävelemässä kuin mitään ei olisi vialla. "Fuck" - sanan ylikäyttö alkoi olla myös tahattoman koomista, enkä voinnut kuin miettiä päästettiinkö jonkun tuottajan teinipoika muokkaamaan dialogia.
Ja pitää vielä sanoa, että soundtrack kusi pahasti. Jatkuvasti soi joko randomeita radiohittejä, jotka eivät istuneet kohtauksen, tai geneeristä pauketta joka alkoi jo särkeä korvissa (ja minulla on sentään vasemmanssa korvassa kuuloalentuma niin sääliksi käy muita ihmisiä).
Jos on sillä tuulella, että kaipaa vain vähän monsteritappeluita ja gore-efektejä, niin kyllä tämän suuremmitta kivuitta katsoo, mutta mukaansa tempaavaa tarinaa tai mielenkiintoista hahmokehitystä ei kannata odottaa.
