"Manga-tyyli", suomalainen manga, pseudomanga, jne.

[erwil]

Ihmisestähän se on kiinni.
en kutsu esim. tuota omaa sarjakuvaani mangaksi, olen vain saanut vaikutteita.

Joidenkin mielestä esim. witch on "mangaa" (hohhoi..) joidenkin mielestä se on ihan kamala ja toiset sanovat että se yrittää olla, tai jotain.

en sanonut, etteikö sarjakuvani olisi "finmangaa, koska se on englanninkielinen" finmangan, se julkaisu siis, ei hyväksy englanninkielistä tekstitystä, auteettista lukusuuntaa, ainakaan tällä hetkellä.
JA PUHUN NYT SIITÄ JULKAISUSTA.
muuta FINMANGAA en tiedä muuta kuin sen julkaisun.

"Ehkä tärkeintä on kuitenkin piirtää sellaisella tyylillä mistä pitää, ei hommasta muuten tule mitään. Myönnetään, joskus otin liikaakin manga-kliseitä omaan tyyliini, mutta se on toivon mukaan kehittynyt enemmän omaan suuntaan. Ja toivon mukaan kehittyy vielä, harjoittelun varaa löytyy."

Olen AINA piirtänyt tällä tyylillä, vaikken AINA olekaan tietänyt miksi kyseistä "tyyliä" (väärä sana) kutsutaan.

on siis kokonaan ihmisestä itsestään kiinni, haluaako hän, nyt vaikka kutsua sarjakuvaani "mangaksi" vai joksikin pilapiirrokseksi.

En hyväksy itse sanaa manga, puhuttaessa omasta sarjakuvastani.  

joku puhui "pseudo-vasenkätisestä", olen itse tälläinen henkilö, ja minun on helpompi omaksua auteettisesti luettava kuin länsimaalaisittain. en enää osaa kunnolla lukea edes aku ankkaa, kun on tullut noita mangoja luettua, ja sarjista piirrettyä.

[Reima Mäkinen]

Puro: "jos meidän kieleemme on tulossa tai jo käytössä suomalainen manga -nimitys, se on ihan sama mitä mieltä puristit ovat."

Tämä(kin) keskustelu olisi käynyt täysin mahdottomaksi jos jokainen pseudo- tai finn- etuliite tipautettaisiin pois. On siis tilanteita, joissa tyypittelyä tarvitaan. Kavereiden kesken höpistessä, kun ymmärretään mistä on kyse, se on yks hailee mitä sanaa käyttää. Mutta esim. luennoidessa ja kauppaa tehdessä (miksei myös nettifoorumilla?) olisi hyvä tuntea termit, jotta välttyy väärinkäsityksiltä. Kukin saa silti olla mitä mieltä haluaa ja käyttää mitä tahansa termejä.

Koen kommunikaation niin vaikeaksi, että vastustan kielen tahallista raiskaamista, esim. sitä että 20 sivuista A6 vihkoa kutsutaan albumiksi, olkoon tämä sitten vaikka purismia.


Justen: "kun katson sitä vähää eurooppalaista sarjakuvaa, mitä eteen tulee, niissä kaikissa on oma persoonallinen tyylinsä, joka omalla tavallaan ei jäljittele edeltäjiään, vaikka niistä vaikutteita saakin. Että jopa huonoimmat heistä ovat paljon edellä japanilaisia vastineitaan."

Justen myöntää, että ei ole tutustunut kovin laajasti ranskalaiseen- eikä japanilaiseen sarjakuvaan. Kommentti on nähtävä siinä valossa, mikä on näiden alueiden suomeksi/englanniksi julkaistun materiaalin substanssi.
Ranskassa julkaistaan vuosittain 2000-2500 sarjakuva-albumia (joista manga-pokkareita 10-15%) ...Ja Ranska on vain osa Eurooppaa. Japanissa puolestaan pyörii lehdissä jatkuvasti tuhansia eri sarjoja.


Ronkainen: "Manga tarkoittaa yleiskäytössä siis (niin väärin kuin se onkin) kutakuinkin näitä pokkareita joiden tyylin tunnistaa heti. Harva meistä on varmaan nähnyt japanilaisia indie-sarjakuvia, jotka poikkeavat tuosta mediaanista."

Jenkkipokkareissa on julkaistu niin pseudomangaa (Stan Sakain, Yojimbo) kuin
kuin gekigaakin (esim. Shirato Sanpein The Legend of Kamui). Noin yleisesti ottaen luulen, että juuri gekiga sekoaa lännen julkaisuissa sulavasti mangaan.
"Indie" -mangaa eli undergroundia on julkaistu englanniksi (USA:ssa) kolme kokoelmaa:
 
Sake Jock, Fantagraphics books, 1995
Comics Underground Japan - A Manga Anthology, Blast books, 1996
Secret comics Japan, Viz, 2000

Lisäksi tässä uudessa Manga Design kirjassa (jonka arvostelin äskettäin Kvaakiin) on joitakin näytteitä samoin jossain Raw -pokkarissa ja Comics Journalissa on julkaistu mangaa taiteellisempaa japanilaista sarjakuvaa.

Tämäkin koko japanilainen underground on pitkälle määrittelykysymys, sillä samoin kuin lännessä, Japanissa u-taiteilijat murtautuvat (ja heidät syleilllään) usein mukaan valtavirtaan.  


Aura: "No, en ole ajautunut pelkästään hankalalle alalle vaan myös hankalan tyylin pariin."

Olen Nääsin kanssa samaa mieltä siitä, että on piirtäjien kannalta pelkästään hyvä että manga-piirustustyyli tuli Suomeenkin. Sekä jenkkien mainstream, että heidän ja euroopan alternative/avantgarde ovat kaukana siitä, mihin sarjakuvapiirtusharrastusta aloitteleva nuori voi, tai haluaa(!) pyrkiä. On normaalia haluta piirtää kuten "oikea sarjakuvapiirtäjä/mangaka"!
Kuten Nääs totesi, manga tarjoaa piirtäjälle/kertojalle hyvän lähtökohdan ja tavoitemaalin. Ja mitä yleisöön saavuttamiseen tulee, nähdäkseni Aura on valinnut vähemmän hankalan tyylin. "Persoonallinen ruputyyli" ei kiinnosta muita kuin korkeintaan tekijän kavereita.


Naas: "Toisekseen mikäli ei halua ensin käyttää puolta elämäänsä 100% omaperäisen piirrostyylin kehittämiseen."

Omaperäinen piirrostyyli on kummallinen asia, tai siis se miksi sitä pidetään niin tavoittelemisen arvoisena. Tunnistettavalla piirrostyylillä on käyttöä vain kaupallisesta näkökulmasta (ja tekijälle egon hierojana). Toki hyvä tyyli venyy moneen tarkoitukseen, mutta yleisesti ottaen en voi käsittää miksi tekijän pitäisi pyrkiä maneeriin, luutuneeseen tapaan kuvata asioita?! Ei oma tyyli tee tarinasta tai sen kerronnasta yhtään sen parempaa.
Tai no okei, yleisö kirkuu kun se saa käsiinsä lempipiirtäjän (lempityylillä) tekemää tavaraa, eli onhan se sittenkin parempaa - tavallaan.

Erwilin vertaus Akkaripokkariin on hyvä. Monet näkevät vain Aku Ankka -sarjakuvan, toiset taas erottavat joukosta ne "hyvät piirtäjät". Samoin on mangan kanssa, etsivä löytää.

[Pjunttis]

Ah, luokittelua, kategorisointia, taksonomiaa. Se on kaltaiselleni pilkunnussijalle pornoa.

Suuren yleisön kielessä "manga" tulee ennen pitkää tarkoittamaan kaikkea kaupallisen japanilaissarjakuvan tyyliin piirettyä sarjakuvaa alkuperämaasta riippumatta. Mutta sarjakuvatutkijat ja vakavat harrastajat tarvitsevat erilaisia tarkenteita ja alaluokituksia.

Tuo "pseudomanga" on minusta hankala termi, koska se on helppo mieltä vähätteleväksi.

Parempia voisivat olla esim. länsimanga, amerikkalainen manga, euromanga tai suomimanga. Jälkimmäinen on englanniksi tietysti Finnmanga, koska Finmanga tarkoittaa "evämangaa".  

[erwil]

reima mäkinen rulettaa!!!!  

[Samperi]

Omaperäinen piirrostyyli on kummallinen asia, tai siis se miksi sitä pidetään niin tavoittelemisen arvoisena. Tunnistettavalla piirrostyylillä on käyttöä vain kaupallisesta näkökulmasta (ja tekijälle egon hierojana). Toki hyvä tyyli venyy moneen tarkoitukseen, mutta yleisesti ottaen en voi käsittää miksi tekijän pitäisi pyrkiä maneeriin, luutuneeseen tapaan kuvata asioita?! Ei oma tyyli tee tarinasta tai sen kerronnasta yhtään sen parempaa.
Tai no okei, yleisö kirkuu kun se saa käsiinsä lempipiirtäjän (lempityylillä) tekemää tavaraa, eli onhan se sittenkin parempaa - tavallaan.

Tuota.

Eikö mangasta puhuttaessa ole kyse tyylistä(/tekotavasta)?
Eikö mangasta puhuttaessa ole kyse äärimmäisestä maneerista?
Kyseessä on kuitenkin kokonainen laji, jonka kuvakieli on pitkälti ja omaperäisemmin kehittynyttä kuin länsimainen sarjakuva. Tyylilaji joka perustuu pitkälti omiin standardihahmoihin/merkkikieleen.

Tavallaan off topic
Ruvetaanko muuten kimpassa vitt*ilemaan ulkomaalaisille jotka kutsuvat suomalaisia sarjakuvia nimikkeellä "comics", kun ei ne kuitenkaan ole sitä vaan "sarjakuvaa".  "And she/he is famous sarjakuva artist…"

[erwil]

omanlaista merkkikieltähän mangassa toki käytetään.

[JJ Naas]

Ja vaikka japanilaisessa piirrostyylissä - siinä kaupallisessa - on kieltämättä omat etunsa, niin verrattuna eurooppalaiseen tai amerikkalaiseen, se tuntuu hyvin rajoittuneelta. En voi sanoa keksiväni kovin montaa japanilaista sarjakuvan tekijää (siis nimenomaan muuta kuin jonkun indien), jonka piirrostyyli on niin hyvää, että hän kykenee piirtämään tilanteen kuin tilanteen riipustautumatta niihin muutamaan ydinpiirrokseen.

omanlaista merkkikieltähän mangassa toki käytetään.

Mangan merkkikieli ja kerronnalliset elementit on rakennettu osittain aivan toisista lähtökohdista kuin eurooppalaisessa ja amerikkalaisessa sarjakuvassa. Vain yksi perusesimerkki: Kun vaikkapa eurooppalaisessa huumorisarjakuvassa joku henkilö karjaisee niin, että hänen suunsa venyy suureksi, se venyy "oikeasti", noudattaen anatomian sääntöjä, olkoonkin että hieman karrikoidun anatomian sääntöjä, mutta silti. Kun taas mangassa joku henkilö karjaisee niin, että suu on puolen pään kokoinen, se kuvastaakin huudon voimakkuutta vain symbolisesti, ja "oikeasti" suu ei venykään luonnottomaksi. Justenin kuvaamien "ydinpiirrosten" hienonhieno varioiminen ja oikeassa paikassa ja oikeassa suhteessa käyttäminen on kaikki kaikessa. Ja symbolisuus ei rajoitu pelkästään ilmeisiin, vaan se ulottuu kaikkiin kerronnallisiin elementteihin. Mikään ei ole sitä, miltä pinnalta katsoen näyttää. (Ja onhan niitä eurooppalaisessakin sarjakuvassa, kuten vaikkapa hikipisarat, jotka on viety kaikkein symbolistisimmalle asteelle Tintissä.)

Mielestäni tällaisten symbolisten elementtien käyttäminen antaa huimasti mahdollisuuksia etenkin tunteiden ilmaisuun, verrattuna vaikka siihen, että pelaa pelkästään tyylitellyn, mutta silti luonnonlakeja noudattavan anatomian kanssa. (Esim. pelkästään kasvonilmeiden ja eleiden avulla.) Joten siinä mielessä mangan käyttämät tyylikeinot eivät kerrontaa rikastavina elementteinä missään nimessä häviä eurooppalaisen tai amerikkalaisen sarjakuvan tyylikeinoille ja kerronnalle.

[roju]

Voi ---seensuti. Kirjoitin pitkän vastauksen mutta #¤%&:!!!:N kone söi sen. En oo omalla koneella.
Mutta kiinnostava keskustelu. Jatkakaa. Yritän ehkä vastata josksu toiste. Tai sitten en.

[J.M:salo]

Naas, viittasin enemmänkin piirtäjien kyvyttömyyteen luoda piirroksia hahmoista eri kuvakulmista. Otetaan esimerkiksi Taskarin piirtäjä, en tiedä kuka, en ole jaksanut ottaa selville. Osaa piirtää todella nättiä jälkeä, mutta vain niin kauan kuin ankat ovat oikeassa kuvakulmassa. Akulle osaa piirtää vain ilmeet yllättynyt, skeptinen, normaali. Ja näitä kolmea ilmettä hän piirtää uudestaan ja uudestaan. Jim Lee osaa piirtää vain kaksi naishahmoa (max, mutta toisaalta kulmasta kuin kulmasta, näköjään). Ja niin edelleen. Tätä tarkoitan. Epäilen, että jos istuttaisin kolme mangan piirtäjää tuoliin, ja pyytäisin heitä piirtämään heidän mangansa päähahmot esim, kuvattuna siten, että kamera osoittaa suoraan ylöspäin suunnilleen polvenkorkeudesta, niin ei välttämättä läheskään kaikilta onnistu, vaikka muuten saavatkin piirrettyä nassut todella hyvin.

Yritän tässä sanoa, että manga tuntuu välillä olevan kuin Karvinen; luotu ClipArtia hyväksikäyttäen (tajuan kyllä että jokainen sivu piirretään, mutta että piirtäjä osaa piirtää hahmot vain niissä muutamassa vakioasennossa, juuri siitä tietystä kulmasta).

Ja vielä lopuksi; eurooppalaista sarjakuvaa olen todellakin lukenut vain sen verran mitä olen saanut aktiivisesti etsimällä käsiini joko suomeksi tai englanniksi. Japanilaisen sarjakuvan tietämys perustuu noin 20-30 gigaan imutettua lisensioimatonta sarjakuvaa, plus Espoon kirjastojen valikoimaan. Yritän vain sanoa, että tämä ei ole "Olen lukenut yhden volumen Ranmaa ja tiedän nyt kaiken mangasta!" posti.

Anteeksi erwilille. Kirjoitin edellisen postini hyvin väsyneenä, ja ärsytti huomattavasti KAPSEIN KIRJOITETTU OTSIKKO sekä [omasta mielestäni] tekstistä heijastunut asenne. Lisäksi minulla on asenneongelmia joihinkin japanilaisen kultuurin ihannoi'jien toimintaan täällä meillä kotimaassa. Ja tämä on tietenkin oma syyni.

Vielä lopuksi; WITCH on selkeästi mangavaikutteinen. Ei se siitä mangaa tee, varsinkaan kun kyseisessä sarjassa "tyyli" ei etene paljoa silmiä pitemmälle, vaan esim. ruutujako on hyvinkin länsimainen. Ja vaikka olisikin, ei se ole mangaa homman puhtaimmassa merkityksessä, mutta jos ajatellaan mangaa tyylilajina, niin ehkä sitten.
WITCHistäkin ON mangaversio, Japanissa tehty. Odotan milloin sekin alkaa ilmestyä keskusteluaiheeksi netissä.

Kun puhuin finnmangasta, niin puhuin yleisesti Suomessa tehdystä sarjakuvasta, jonka esikuvana on japanilainen sarjakuva. Hyväksyn tietenkin, että sarjakuvaa voi tehdä siten, että Japanista saa vaikutteita; mutta siinä vaiheessa kun lukusuuntaa aletaan vaihtamaan, niin sanoisin että kyseessä on tekijän puolelta jo toivo, että ulkopuolinen ei erottaisi Japanissa tuotettua ja (esim.) Suomessa tuotettua sarjakuvaa toisistaan, mikä mielestäni on hyvin naurettavaa (ja huomioikaa nyt, että ilmoitan vapaasti olevani ennakkoluuloinen; animen lieveilmiöt ärsyttää).
Finnmangan nimellä kulkevan lehden tunnen myös, ja tunnen kyllä lehden julkaisusäännöt, mutta ne eivät ole tällöin finnmangan (sarjakuvan) sääntöjä, vaan toimituksen lehdelle tekemiä sääntöjä, jotka on laadittu siinä toivossa että se laajentaisi lukijakuntaa.

[Jari Lehtinen]

Koen kommunikaation niin vaikeaksi, että vastustan kielen tahallista raiskaamista, esim. sitä että 20 sivuista A6 vihkoa kutsutaan albumiksi, olkoon tämä sitten vaikka purismia.

Etelä-Suomen Sanomat pisti viime viikonloppuna parhaan pitkään aikaan näkemäni termin. Heidän mukaansa Kaisa Leka on julkaissut "sarjakuvakansion".

Pitkään asiaa ihmeteltyäni tulin siihen johtopäätökseen että taiteilija on julkaissut kansion, johon voi koota sarjakuvia, ilmeisesti vaikkapa lehdestä leikkaamalla. Mitä sarjakuvia kansioon laitetaan, se lienee kansion ostajan itsensä päätettävissä. Artikkeli ei vastannut kuitenkaan kysymykseen, miksi Kaisa Lekan julkaisema kansio olisi parempi kuin Tiimarin tavallinen A4-mappi.

Yleinen huomio: Japani on ollut niin kauan kielimuurinsa takana ja kehittänyt niin omaperäisen sarjakuvakielen, että olisi suuri vahinko, ettei se rikastuttaisi koko maailman sarjakuvakerrontaa omalta osaltaan. Tästä voisi olla helppoa kaikkien olla yhtä mieltä. Suoraa kopiointia esiintyy, esimerkiksi Saksassa jossa vaikuttaa tämä yksi nais"mangaka", jonka nimeä en nyt muista. Mutta suora kopiointi ei tietenkään ole tavoite. Tästä syntyy vielä jonakin päivänä eurooppalaisen, amerikkalaisen ja japanilaisen perinteen onnistunut sekoitus. Saattaa olla hyvinkin syntymässä jo.

[Aura]

Hmm... Mikä minua välillä ottaa päähän on tämä ainainen "manga vs. kaikki muu sarjakuva".   Enkä nyt sanoisi, että manga olisi kauheasti jäljessä eurooppalaisesta sarjakuvasta. Tyyleissä on tietenkin eroja, ja itse olen kokenut manga-tyylin käyttökelpoisena ja miellyttävänä. En myöskään jaksa uskoa, että "eurooppalainen tyyli" olisi mihinkään häviämässä. Kyllä maailmaan mahtuu muutakin kuin joko-tai. Luen minäkin muutakin kuin mangaa.

Varmaan se on tottumiskysymys. Jos jollekin belgialaista sarjakuvaa näkemättömälle kasaisi eteen muutamia alppareita, näyttäisivät ne epäilemättä kaikki samalta. Ja kaikilla olisi pottunenä. Vaan eihän niillä kaikilla ole pottunenää, sen tiedämme kaikki jotka olemme lukeneet paljon kyseisen maan sarjakuvia. Eikä kaikilla manga-hahmoilla ole isoja silmiä.

Totta kyllä, että sarjakuva-rasismiin (huhhuh kun ikävä sana) törmää hyvin usein. Joko on ihmisiä jotka eivät voi sietää mangaa. Tai sitten on ihmisiä, jotka eivät siedä mitään muuta kuin mangaa. Nämä viimeksimainitut saattavat jopa halveksua "pseudomangaa", mutta piirtävät itse manga-tyylillä. (!) Yleistyksiä nuokin. Suurin osa kavereistani lukee iloisesti kaikkea mistä pitävät, oli se sitten mangaa tai länsimaista kokeellista... tai vaikkapa romaani.

Se, että sanoin ottaneeni liikaakin manga-kliseitä tyyliini... tarkoitin lähinnä sitä, että opettelin piirtämään samoihin aikoihin kuin luin paljon mangaa ja olin innostunut tyylistä. Imin tottakai kaikki pääasialliset manga-piirteet, enkä edes kovin vakuuttavasti. Tuloksena oli "persoonaton manga-tyyli", jossa ei ollut mitään "omaa" - tai siltä minusta itsestäni tuntui. Kuitenkin, "manga-tyyli" on iskostunut selkärankaani, oli sen aitoudesta sitten mitä mieltä hyvänsä. Piirsimme elävää mallia. Piirsin kasvot. Tajusin jotain. Vaikka ne olivat realistiset, niissä oli mangaa. Se siitä sitten.

Aika moni tuntuu unohtavan senkin, että alunperin japanilaiseen sarjakuvaan imettiin runsaasti vaikutteita länsimaista. Jotkut vanhat japanilaiset sarjakuvat näyttävät ihan Vihtorilta ja Klaaralta. Kaikki sarjakuvathan olivat siihen aikaan tehty IHAN samalla tyylillä...

[JJ Naas]

Aika moni tuntuu unohtavan senkin, että alunperin japanilaiseen sarjakuvaan imettiin runsaasti vaikutteita länsimaista. Jotkut vanhat japanilaiset sarjakuvat näyttävät ihan Vihtorilta ja Klaaralta. Kaikki sarjakuvathan olivat siihen aikaan tehty IHAN samalla tyylillä...

...Ja Akirakaan ei näyttäisi Akiralta ellei Katsuhiro Otomo olisi ottanut vaikutteita Moebiukselta. (Otomo on nimennyt Moebiuksen yhdeksi tärkeäksi vaikuttajakseen.)

[erwil]

Mangan merkkikieli ja kerronnalliset elementit on rakennettu osittain aivan toisista lähtökohdista kuin eurooppalaisessa ja amerikkalaisessa sarjakuvassa. Vain yksi perusesimerkki: Kun vaikkapa eurooppalaisessa huumorisarjakuvassa joku henkilö karjaisee niin, että hänen suunsa venyy suureksi, se venyy "oikeasti", noudattaen anatomian sääntöjä, olkoonkin että hieman karrikoidun anatomian sääntöjä, mutta silti. Kun taas mangassa joku henkilö karjaisee niin, että suu on puolen pään kokoinen, se kuvastaakin huudon voimakkuutta vain symbolisesti, ja "oikeasti" suu ei venykään luonnottomaksi.

Mielestäni tällaisten symbolisten elementtien käyttäminen antaa huimasti mahdollisuuksia etenkin tunteiden ilmaisuun, verrattuna vaikka siihen, että pelaa pelkästään tyylitellyn, mutta silti luonnonlakeja noudattavan anatomian kanssa. (Esim. pelkästään kasvonilmeiden ja eleiden avulla.) Joten siinä mielessä mangan käyttämät tyylikeinot eivät kerrontaa rikastavina elementteinä missään nimessä häviä eurooppalaisen tai amerikkalaisen sarjakuvan tyylikeinoille ja kerronnalle.

Sush. heh, kiitos kun joku laittoi sanat suuhuni.
Samperi puhui siitä:

Ruvetaanko muuten kimpassa vitt*ilemaan ulkomaalaisille jotka kutsuvat suomalaisia sarjakuvia nimikkeellä "comics", kun ei ne kuitenkaan ole sitä vaan "sarjakuvaa".  "And she/he is famous sarjakuva artist…"

jospa tuleviin sarjakuviin lämäisimme seuraavanlaisen tekstin:
"this is finnish sarjakuva comic"
kuulostaako ehkä hiukan... hmmm.. suoraansanottuna typerältä.
Sama mangan kanssa, kaikkihan tietävät että manga japanissa tarkoittaa sarjakuvaa.
olen monessa paikassa nähnyt kirjoitettavan:
"japanese manga comic"
kuten eräässä hyllyssä, nimeltämainitsemattomassa kirjakaupassa...

Eli, olisimmeko keksineet uuden tyylin, jos ulkomaalaiset alkaisivat kutsua suomalaista sarjakuvaa, "sarjakuvaksi" (näinhän EI ole, mutta oli ihan pakko mainita tuo... ).

"aamupöpperöisyyttä.."

[bgt]

Kun vaikkapa eurooppalaisessa huumorisarjakuvassa joku henkilö karjaisee niin, että hänen suunsa venyy suureksi, se venyy "oikeasti", noudattaen anatomian sääntöjä, olkoonkin että hieman karrikoidun anatomian sääntöjä, mutta silti. Kun taas mangassa joku henkilö karjaisee niin, että suu on puolen pään kokoinen, se kuvastaakin huudon voimakkuutta vain symbolisesti, ja "oikeasti" suu ei venykään luonnottomaksi.

Toisaalta kuitenkin yllättyvän hahmon silmien pullistuminen ulos päästä on vanha länsimainenkin maneeri. Tästä muistan Warner Brothersin jossain animaatiossa mainion karrikatyyrinkin, kun silmäpari tuijotti ovessa olevan luukun takaa. Sitten tuijottaminen huomattiin ja silmät pyöristyivät perinteisen symboliikan mukaan. ( ) Vaan kun tuijottaja iski liukuluukun kiinni, pullistuneet silmät jäivätkin sen ulkopuolelle. Ne kääntyivät koputtamaan luukulle, joka sitten avattiin ja silmät singahtivat sisälle.

Hmm... Mikä minua välillä ottaa päähän on tämä ainainen "manga vs. kaikki muu sarjakuva".   Enkä nyt sanoisi, että manga olisi kauheasti jäljessä eurooppalaisesta sarjakuvasta. Tyyleissä on tietenkin eroja, ja itse olen kokenut manga-tyylin käyttökelpoisena ja miellyttävänä. En myöskään jaksa uskoa, että "eurooppalainen tyyli" olisi mihinkään häviämässä. Kyllä maailmaan mahtuu muutakin kuin joko-tai. Luen minäkin muutakin kuin mangaa.

Näitä kategorisointejahan minä ainakin yritän käyttää voidakseni puhua abstrakteista käsitteistä. On helpompi puhua "mangasta", kuin "sarjakuvasta, jossa blaablaablablabalbalablabalbalaaaa bbalablaaa ja blaa..." Etenkin kun kysymykseen tulee manga-tyyppisten sarjakuvien kokonaisuus, joka koostuu monista eri tekijöistä.

Totta kai nämä kategorisoinnit ovat aikasidonnaisia. Sarjakuvatyylit saavat vaikutteita toisistaan ja nyt samantyyliset ovat huomenna jakaantuneet kahdeksi eri koulukunnaksi joltain osin.

Eikä edelleenkään ole olemassa sarjakuvaa, joka olisi puhtaasti mangaa, eikä musiikkia, joka olisi puhtaasti hard trancea, eikä ihmistä, joka olisi puhtaasti kaukaasialainen. Siis kaikkea sitä, mitä kategorioilla tarkoitetaan. Etenkin kun kategorioita ei ole edes määritelty missään tarkasti.

Sanojen tarkoitus ei ole olla tarkkoja määritelmiä, vaan työvälineitä, joilla ihmiset välittävät ajatuksia omasta päästään toisten päihin. Ihminen kun ei luonnollisesti ajattele sanoilla.

Tavallaan off topic
Ruvetaanko muuten kimpassa vitt*ilemaan ulkomaalaisille jotka kutsuvat suomalaisia sarjakuvia nimikkeellä "comics", kun ei ne kuitenkaan ole sitä vaan "sarjakuvaa".  "And she/he is famous sarjakuva artist…"

Siinä vaiheessa ehkä, kun suomalaisella sarjakuvalla on jotain yhdistävää... En tiedä onko japanilaisellakaan sarjakuvalla loppujen lopuksi mitään muuta yhdistävää kuin se, että se on (onko?) tehty Japanissa? Tuntuisi olevan...

Ja sitten kun päästään semmoisista sanoista kuin "CD-levy", "DVD-levy" ja "HTML-muotoilukieli". (Nyt referoin erästä opiskelutoveriani taannoisessa tilaisuudessa.) CD:hän on lyhenne sanoista "Compact Disc", eli "kompakti levy" (anteeksi "kompakti"-käännös...) Tällöin "CD-levy" on siis "kompakti levy levy". DVD taas on "Digital Versatile Disc". DVD-levy siis on kutakuinkin "Digitaalinen monikäyttölevylevy". Ja HTML on "Hyper Text Markup Language", eli HTML-muotoilukieli on "hypertekstimuotoilukielimuotoilukieli".  

[JJ Naas]

Toisaalta kuitenkin yllättyvän hahmon silmien pullistuminen ulos päästä on vanha länsimainenkin maneeri. Tästä muistan Warner Brothersin jossain animaatiossa mainion karrikatyyrinkin, kun silmäpari tuijotti ovessa olevan luukun takaa. Sitten tuijottaminen huomattiin ja silmät pyöristyivät perinteisen symboliikan mukaan. ( ) Vaan kun tuijottaja iski liukuluukun kiinni, pullistuneet silmät jäivätkin sen ulkopuolelle. Ne kääntyivät koputtamaan luukulle, joka sitten avattiin ja silmät singahtivat sisälle.

Länsimaisista piirretyistähän nämä keinot on pitkälti otettu (Disneyn ja Warner Brothersin), mutta niiden käyttötapa on erilainen. Esimerkissäsi silmät kuitenkin pullistuivat fyysisesti (oikeasti), sillä jos ne koputtivat oveen ja koputukseen vastattiin avaammalla, se on merkki fyysisyydestä.  

Samaan tapaan kuin jos Warner Brothersin piirretyssä jonkun henkilön päälle putoaa piano tai alasin, se tapahtuu "oikeasti", mutta jos vastaava kohtaus tapahtuu animesarjassa, se ei tapahdu oikeasti, vaan sitä käytetään symbolisesti kuvaamaan vaikkapa kyseisen henkilön ahdistusta tai henkistä järkytystä.

(Mukaillen Topi Saavalaisen teorioita, kunnia hänelle.)