Masi on minulle nykyisistä strippisarjoista ongelmallisin. 80-luvun puolivälissä julkaistiin vaakasuuntaisina "minialbumeina" Maseja sarjan kultakaudelta 60-luvun alkupuolelta. Minä opin niiden kanssa lukemaan ja myöhemmin myös piirtämään. Strippisarjan rytmi ja kerrontatyyli imeytyi veriin. Ne ovat siis minulle hyvin tärkeitä. (Vertailun vuoksi en koskaan lapsena tykännyt Tenavista, sillä se ei tuntunut ollenkaan hauskalta. Mutta ennen kuin nirhaatte minut tuon kommentin takia, niin voin kertoa, että myöhemmin kolahti kyllä lujaa).
Nyky-Masi taas... siinähän ei ole jäljellä enää mitään. Ei sisältöä, ei piirroksia. Kuvat on pelkistetty merkeiksi, jotka toistuvat aina samanlaisina. Niistä ei ole iloa lukijalle, eikä varmasti tekijälleenkään. Vitsit taas ovat vanhojen kaavojen tylsiä toistoja - ja mikäs ihme se on, kun kirjoittaja-ukot ovat varmaan kaikki seitsenkymppisiä.
Minusta tulos on pahempi kuin vaikkapa tuo VesaK:n iki-inhokki Karvinen.
Kun nyky-Masia seuranneena tarttuu noihin 60-luvun sarjoihin, yllätys on positiivinen. Nämähän ovat oikeasti hauskoja! (Jutut liittyvät tiedättekö joskus jopa ARMEIJAAN!) Näissä näkee, että tekijöillä itsellään on ollut vielä hauskaa, sekä piirtäessä että kirjoittaessa.
Tässä helppo nyrkkisääntö: vanhoissa Maseissa univormut oli rasteroitu harmaiksi. Se lopetettiin 70-luvun puolivälissä, jonka jälkeen kaikki oli pelkkää ääriviivaa. Se on sopiva rajapyykki, johon lopettaa sarjan lukeminen. Kaikki mielenkiintoinen tehtiin sitä ennen.
(Nykyisinhän sarjaa on rasteroitu taas, mutta enää se ei paljon auta).
Niin ja jos joku ei sitä vielä tiedä, niin strippisarjojen vuosiluvuthan näkee copyright-teksteistä, jotka ruutuihin (tai niiden väliin) on liimattu.
Kyllä ne 60-luvun alun Masit vaan ovat kovaa kamaa: niissä paalutetaan modernin huumorisarjakuvan kuvasto paikoilleen. Mort Walker oli lukenut sarjakuvia koko ikänsä ja tunsi vuosisadan alun huumorisarjakuvien kieliopin. Hän otti sen käyttöönsä ja pelkisti sen äärimmilleen, nykymuotoonsa. (Tästä aiheesta hän teki kieli poskessa 70-luvun puolivälissä kirjan "The Lexicon of Comicana", jossa pilapiirroskuvastolle annettiin muka-tieteellisiä nimikkeitä. Kiroilumerkit olivat "grawlixes" ja niin edelleen). Sääli vaan, että kun se oli löytynyt, se toistettiin aina samanlaisena. Kliseet toistetaan kliseinä, niillä ei enää leikitellä.
Joka tapauksessa Masin nousu osui aikaan, jolloin seikkailusarjakuvien valtakausi oli loppumassa ja oltiin jälleen siirtymässä huumorisarjakuvien pariin. Tämä tapahtui pitkälti Mort Walkerin johdolla. Masi oli pitkään maailman menestynein sarjakuva. Tenavat kiri edelle vasta 70-luvun puolivälissä. (Taas se sama ajankohta!)
Masi löi läpi nopeasti siirryttyään armeijaan. Opiskelija-aiheisena se ehti ilmestyä vain puoli vuotta. Menestys oli niin kehno, että armeijaan lähtö - tai oikeammin Korean sota - oli viimeinen oljenkorsi. Syndikaatin edustaja kertoi myöhemmin, ettei olisi ikinä ostanut armeija-aiheista sarjaa. (Anekdoottina Mort Walker kertoo, että sarja oli viimeinen, jonka omakätisesti hyväksyi levitykseen itse King Features Syndicaten perustaja, lehtikeisari William Randolph Hearst, Citizen Kanen esikuva).
Niinpä myös Mort Walker sai menestystä nopeasti, sangen nuorena. Hänen pelkistetty tyylinsä koettiin tehokkaaksi - ja kollegoiden parissa nopeammin piirrettäväksi kuin perinteiset, viivavarjostusta käyttävät tyylit. Niinpä sitä ruvettiin ahkerasti kopioimaan.
Sain tavata Walkerin hänen Suomen vierailullaan Masin 50-vuotisjuhlakiertueella 2000. Mainitsin sarjan alkuvaiheista hänelle, kun meillä on joskus kuullut käytettävän sellaisiakin termejä kuin "Mort Walkerin koulukunta" tai jopa "Connecticutin mafia".
"En minä vaan tiedä kuinka se tapahtui", Mort sanoi. "Yhtäkkiä kaikki vain alkoivat piirtää kuten minä".
Menestys helpoin piirroskeinoin ärsytti joitain vanhan kaartin tekijöitä. "Kerran eräillä kutsuilla Al Capp [Mortia edeltävän sukupolven kenties kuuluisin amerikkalainen sarjakuvapiirtäjä, Li'l Abnerin tekijä] sanoi minun saapuessani, että tässä tulevat sarjakuva-alan kaksi menestyneintä miestä ja ne molemmat ovat Mort Walker. Hän oli niin kateellinen".
Vaan mistä pelkistämisessä todella oli kysymys? Sain vierailla Mortin luona tämän studiolla 2002. Kerroin, että olin piirtänyt viime aikoina niin paljon, että sosiaalinen elämä meinasi unohtua kokonaan. Hän säpsähti vastaamaan nopeasti: "Piirtäminen ei KOSKAAN saa tulla sosiaalisen elämän tielle! Kun minä olin lukiossa, minulla oli treffit joka ilta!"
"Ahaa - SIKSI te siis kehititte niin nopean piirrostyylin!" minä veistelin.
Mort hymyili tietävän näköisenä.
