1967 - Aku Ankka ja ruotsalaiset tulitikut. Mestarillisen italialaistaiteilija Romano Scarpan kenties paras ankka-aiheinen tarina. Aku Ankan taskukirja 16: Voimakolmikko.
Tästä olisi sen verran sanomista, että jos tarkoituksena on mainostaa tarinaa Scarpan kenties parhaimpana, niin Ruotsalaiset tulitikut on kirjoittanut Guido Martina. Kyseessä ei siis ole 100% Scarpan tarina. Listalle se toki kuuluu, timanttitarina kun on. Puhdasta Scarpaa ja samalla italialaista klassikkoväännössarjaa edustaa:
1960 - Aku Hoodin tarina. Sen lisäksi että kyseessä on Scarpan kultakauden ilmentymä, jännittävä ja hilpeä, edustaa se myös sitä, miksi italialaisia klassikkoväännöksiä on hauska lukea. Perusidea on Robin Hoodista, mutta tarinaa on muokattu hilpeillä ideoilla, loppu kirjoitettu uusiksi erinomaisesti ja Disney-hahmoille on keksitty luontevat roolit.
Aku Ankan taskukirja 71: Aku, perheen ylpeys.
1969 - Akun hahmonvaihdos. Tarinassa kerrotaan miten ja miksi Aku ryhtyy Taikaviitaksi. Aku Ankan taskukirja 41: Aku Taikaviitta.
Kyllä, tämä ehdottomasti mukaan. Ei se muuten mikään lista ole. Lisää ankkaa:
1956 - Aku ja ravut punaviinissä. Mikin parhaiden dekkarikertomusten veroinen kaappausmysteeri. Ankanpoikien selvityksiä on ilo seurata, samoin Akun vähemmän onnistuneita yrityksiä. Taustalla tikittää armoton kello.
Aku Ankan taskukirja 36: Aku kuumilla jäljillä.
1967 - Aku Suurisuu. Hämmentävän hieno yhdistelmä outoja hahmoja ja hyvää tarinaa. Todellisuus ja taru risteilevät eikä missään vaiheessa voi olla varma seuraavista tapahtumista. Kokemuksena ainutkertainen.
Aku Ankan taskukirja 8: Aku ja Amerikan keisari.
1998 - Varokaa villiä taiteilijaa. Ei pidä ankkoja sanoa lukeneen, jos ei ole nähnyt Flemming Andersenin revityksiä. Energiaa syntyy muutaman terawatin verran, kun Aku ja Häkä-Ässä taistelevat performanssitaiteen parissa.
Aku Ankan taskukirja 226: Löysät pois.
1998 - Aku Ankka supervalmennuksessa. No, ei tarinan takia vaan kuvituksen. Ankistin pitää tuntea 90-luvun lopulla vaikuttaneet sekoilijat Stefano Intini ja Alberto Lavoradori. Mikä tahansa jommankumman piirtämä tarina 90-luvun lopusta kelpaa. Ankat eivät ole koskaan näyttäneet näin uskomattomilta.
Roope-setä 240 (8/1999).
Jatketaan vähän hiirellä eli:
1937 - Mikki varjokuninkaana. Gottfredsonin parhaita ja Gottfredson listalta on pakko löytyä. Mielenkiintoista poliittista taktikointia ja Mikki joutuu isojen kysymysten eteen. Ja jännitystä piisaa.
Mikin suuret seikkailut.
1955 - Mustan aaveen arvoitus. Pyhät pöksyt, Martina ja Scarpa jälleen vauhdissa. Vaaran tunne on elävästi mukana koko ajan, Mustakaapu on tappavan kiero, Eka Vekarakin on mukana ja tunnelmaa voi leikata veitsellä, kun Mikin käytöksestä ei ole takeita.
Aku Ankan taskukirja 55: Mikki kummitusjahdissa.
1989 - Mikki ja jäätynyt kaupunki. Kyseessä ei ole ensimmäinen Indiana Hopo -tarina, mutta ensimmäinen kunnon piirroksilla tehty Indiana-tarina. Bruno Sarda ja Massimo De Vita tekevät täydellistä Indiana-seikkailua ja maustavat sen Disney-aineksilla.
Aku Ankan taskukirja 140: Roope ja rahahirviö.
1991 - Matka maailmankaikkeuteen. Tämä sopii Taikamiekka-trilogian kanssa. Tarina on oikea scifi-seikkailu, jossa viitataan herkullisesti Tähtien sotaan lähes joka lauseessa. Silti omalaatuinen ja hauska seikkailu. De Vita vankistaa asemaansa yhtenä parhaista italopiirtäjistä.
Aku Ankan taskukirja 143: Avaruuden armoilla.
1998 - Musta Pekka ja menneisyyden salat. Yllättävä Musta Pekka -kertomus, jossa valotetaan Pekan luonnetta ilman Mikin apua. Celonin tyylikästä kuvitusta myös.
Roope-setä 240 (8/1999).
Italia- ja taskaripainotteista mutta enpä muuta odottanutkaan. Tuossa oli ehkä puolet niistä mitä mieleen juolahti heti kättelyssä. Lisää sekä Barksia, Rosaa ja kumppaneita mietiskelen myöhemmin.