Ville Vallattoman yksiruutuiset ovat ilman muuta laatutavaraa: hienosti piirrettyjä, kuvasommittelultaan ja graafiselta ilmeeltään kekseliäitä ja - mikä yllättävintä - todellakin jopa hauskoja.
(Kirjoitin Villestä ja tapaamisestani Hank Ketchamin kanssa taannoin Sarjainfoon, kannattaa vilkaista).
Hank Ketcham piirsi yksiruutuiset itse, mutta sunnuntaisarjat ja sarjakuvalehtitarinat olivat assistenttien tuotantoa. Yksiruutuiset ovat laadultaan aivan eri tasoa. Tämä oli minullekin suuri yllätys, kun tutustuin sarjaan ensi kerran tuhdin kokoomakirjan "Dennis the Menace - His First 40 Years" (Abbeville Press) myötä.
Sarjan "kypsä" kuvallinen tyyli vakiintui nopeasti jo 50-luvun alkupuolella ja sitä jatkui jonnekin 70-luvun puoliväliin. Sen jälkeen kuviin tuli lisää "koristelua", semmoista onnittelukorttimaista söpöilevää ornamentiikkaa (hieman MAD-lehden Paul Cokerin tyyliin), joka ei ole yhtä vakuuttavaa.
Mielikuva Ville Vallattomasta vain yhtenä geneerisenä lehtisarjana muiden joukossa ei siis lainkaan pidä paikkaansa.
Se, että vitsit todella ovat hauskoja, jaksaa kyllä hämmästyttää, sillä Ketcham avoimesti kertoi mm. muistelmissaan ("Merchant of Dennis" - ymmärsin tämän sanaleikiksi Venetsian kauppiaasta vasta kun Ilkka Heilä sen minulle osoitti) ostaneensa sarjan tekstit vitsinkirjoittajilta, jotka tarjosivat juttujaan moneen muuhunkin lehtisarjaan.
(Tuntuuko joskus siltä, että sanomalehtisarjojen pinnalliset vitsit voisi ihan hyvin vaihtaa sarjasta toiseen ilman mitään eroa? Se johtuu siitä että se on totta! Kirjoittajat tarjoavat juttujaan moneen sarjaan, jos ne eivät käy kaupaksi sarjaan X, ne lähetetään seuraavaksi tyrkylle sarjaan Y.)
Ainoa keksimäni selitys sille, miksi Villen jutut tuntuvat muita sarjoja hauskemmilta ja paremmin säilyneiltä, olisi että ehkä Ketcham pystyi maksamaan ideoista muita paremmin, koska sarja sentään oli yksi kaikkien aikojen suosituimmista. Näin hän olisi saanut poimia parhaat jutut pinon päältä ensimmäisenä.
Vieraillessani Ketchamin studiolla 1999 taksan kerrottiin olevan 150 dollaria yksiruutuisen idealta. Vaikea kuvitella, että jollain olisi varaa maksaa päivittäisen sarjan vitseistä sitä enempää.
