Eilen kirjastoreissulla mukaan tarttui Pekka Rahkosen piirtämä Diabetesliiton jäsenlehdessä ilmestyneistä sarjakuvista koottu Välipala -kokoelma.
Kaikki albumin sarjakuvat siis käsittelevät sokeritautia jollakin tavalla. Kuulostaa ideana yhtä mielenkiintoiselta kuin maalin kuivumisen katselu, mutta kyllä ne vitsit kuitenkin toimivat. Piirrosjälkikin miellytti kovasti, selkeää ja toimivaa.
Vaikkei itse sairastaisikaan diabetestä, niin albumi tarjoaa samankaltaisen kurkistuksen erilaisuuteen kuten vaikkapa Königin homosarjakuvat, joista itse pidän kovasti vaikken ole homoseksuaali. Kivahan se on lukemalla tutustua vaihtoehtoisiin elämäntapoihin ja kurkkia että mitä sairasta ne hintit ja diapeetikot oikein puuhaavat, jos vaikka keksisi keinon päästä niistä eroon.
Mutta miksi Välipala olisi pelottava?
"Oikeita" kauhusarjakuvia lukiessa aika harvoin, jos koskaan, tulee muuta mieleen kuin että onpas tylsä juoni mutta nätit kuvat.
Nyt kun luin Välipalaa mukavassa asennossa sohvalla, popsin samalla perunalastuja ja kolajuomaa, niin siinä muistutettiin että ylipaino saattaa altistaa aikuisiän diabetekselle. Ja mä kun olen vähän herkkä tuollaisille asioille - Kodin Lääkärikirjaakaan en kykene edes avaamaan tai muuten olen aivan varma että sairastan ties mitä kohdunkaulan syöpää. Hyvästä mielikuvituksesta on joskus haittaakin.
Aikoinaan kun menin Suomen Armeijaan, piti käydä lääkärintarkastuksessa. Siellä pelästyin puolikuoliaaksi, kun jonkin kokeen perusteella näytti että minulla voisi olla diabetes. Pohdin jo että mikä olisi paras konsti päättää päivänsä, kun onneksi jälkimmäinen testi osoitti hälytyksen vääräksi. Mutta siitä asti olen pelännyt, että jospa se sittenkin jonakin päivänä puhkeaa.
Mitä tiedän sokeritaudista?
- Sitä sairastavat joutuvat piikittämään itseään joka ainoa päivä elämänsä loppuun asti kuin narkomaanit.
- Ateriat täytyy syödä kellon tarkkuudella ja joka ainoasta suupalasta täytyy pitää kirjaa.
- Ja mitä tahansa ei todellakaan saa popsia kuten normaalit, vaan raavaan miehenkin täytyy elää pelkällä vedellä ja kaninrehulla.
- Koskaan ei tiedä milloin iskee insuliinishokki ja henki lähtee.
- Niillä on joku ranneke, mitä ne joutuvat pitämään aina.
- Sitten ne saavat joskus jotakin kohtauksia, että meinaavat pyörtyä ja puhuvat sekavia. Väkivaltaisiakin saattavat tällöin olla. En tiedä pitääkö silloin toimia kuten epileptikoiden kanssa, eli laittaa lusikka tms. esine potilaan suuhun ettei hän pääse puremaan kieltään poikki.
Joo. Parasta olla liikaa ajattelematta sokeritaudin mahdollisuutta. Lähden popsimaan pari jättihampurilaista ja rillimakkaraa, sekä pari kaljaa kyytipojaksi.
Tekijän kotisivut:
http://www.kolumbus.fi/rahkonen/Sokeritautiliiton kotisivut:
http://www.diabetes.fi/Tietoa homoudesta:
http://www.seta.fi/fi/setafi44.htmJos sairastut diabetekseen:
http://www.exitus.fi/pages/esittely.htmKetjun alkuperäinen otsikko oli Välipala - vuoden pelottavin albumi. Ekan viestin jälkeen ruvettiin kuitenkin puhumaan ammattilehtien sarjakuvista yleensä. Siitä nimenmuutos. - Petteri