(Miksei aiemman viestini osoitetta ole linkitetty?)
-Tässä on sanattomuuden lisäksi sivuttu sarjakuvan merkkikieltä ja luettavuutta,
joten päähäni osui muutama ajatus aiheuttaen puolimetrisen kuhmun. Tuossa Good Fellowsin tuottamassa dokumentissa Carl Barks kertoo tavoitelleensa sarjoihinsa tiettyä sanojen ihannemäärää, mikä tekee lukemisesta mielekästä ja etenevää. Kuitenkin suomeksi käännettynä tämä yhtälö vääristyy sanojen suhteellisen pituuden vuoksi. Ei mitenkään merkittävästi, mutta vääristyypä kuitenkin.
Ranskan kielen suhde suomeen taitaa olla vastaavanlainen, sanat ovat lyhyempiä. Olen miettinyt, että yksi syy miksi Manga on Japanissa niin suosittua on sikäläinen kirjaimisto, jonka tulkitseminen on hyvin lähellä kuvien mulkkaamista ja tulkkaamista. Olisiko tuo luettavuuden parantelu täkäläisissä oloissa yksi tie sarjakuvan arvovallan paranemiseen?