Saan varmaan haukut niskaani, mutta Grant Morrisonin ja Dave McKeanin Arkham Asylum: Serious House on Serious Earth oli kyllä täyttä rahan haaskausta. Etukäteen oli hypetetty, että tässä on nyt sitten syvällinen ja synkkä kuvaus Batmanin ja joidenkin pahisten sielunelämästä ja henkisestä tilasta. Mielisairaalan perustajaa kenties lukuun ottamatta yhteenkään hahmoon ei päästy sisälle. Suosikkipahikseni esiintyi vain yhdellä sivulla eikä tainnut edes sanoa mitään, mikä ei kyllä vastaa sitä mielen tutkiskelua, mitä luvattiin.
Sen lisäksi Jokerin vuorosanat oli kirjoitettu jollain käsittämättömillä harakanvarpailla, joiden lukeminen oli kuin olisi tulkinnut muinaisia kirjoituksia. Jotkut hahmot oli kuvattu tavalla, joka jätti hieman ihmettelemään. En esim. olisi tunnistanut Savikasvoa jos albumin lopussa ei olisi ollut käsikirjoitusta, josta sai lukea, kuka kukin on. Kommenttina taisi olla, että tehdään tästä hahmosta nyt vähän erilainen kuin ennen. Ihan jees, mutta kannattaisi varmaan mainita hahmon nimi yms. että lukija pääsee selville siitä, kuka on kyseessä.
Kai tässä hyviäkin puolia oli, mutta pettymys on sen verran suuri, että ne eivät juuri nyt aukea. En kyllä tajua, mistä tämän tarinan valtava hypetys johtuu. Kai se oli ilmestymisaikanaan jotain käsittämätöntä ja on saanut kulttimaineen sen takia. Tai sitten se on Suurta Taidetta, josta tällainen satunnainen Batmanin lukija ei tajua mitään.
