Jos Valkoinen Iiris oli ihan ok uudeksi Asterix-albumiksi niin Lusitaniassa onkin suht mitäänsanomaton tekele. Jotenkin laiskaa tekemistä kaikinpuolin. Kaikki paukut laitettu pikkujuttuihin ja kokonaisuus jäänyt vajaaksi, etenkin kässärin osalta. Kaiken kukkaraksi julkaisu on pehmeäkantinen läpyskä.
Meh, 2/5.
