Asterix

[tertsi]

Jos haluaa sanoa jotain negatiivista uudesta Asterixista, niin mielestäni seikkailu on hiukan mitäänsanomatonta jolkottelua. Kaipaisin selviä rytminvaihteluja ja ihan oikeaa jännitystä. Samoin minkään teeman käsittelyssä ei päästä oikein mihinkään, kaikki on kovin "pinnallista". Toki 44-sivuinen määrämittainen albumiformaatti asettaa tarinankertojalle aikamoisen haasteen, mutta Iso-G selviytyi kyllä tuosta samasta haasteesta voittajana oikeastaan joka kerta.

Sanoisin kuitenkin, että Asterix ja Caesarin Papyrus on parempi kuin Asterix Belgiassa.

[Janne]

Aivan loistava ja oivaltava aihevalinta. Tolta pohjalta noin taitavien tekijöiden olisikin ollut vaikea epäonnistua. Jossain vaiheessa aloin vähän aavistella, että mitä sille papyrykselle sitten tapahtuikaan... 

Kovakantisen version omistajana huomioin pari pikkuseikkaa. Edellinen osa oli painettua Liettuassa (vai Latviassa..?), mutta tämä Italiassa. Edellisessä osassa oli käytetty kiiltävää paperia, tässä ei (teki vähän sellaisen perinteikkäämmän vaikutelman...). Kannen kokoa oli leveyssuunnasta kavennettu edelliseen osaan nähden pari milliä. Koon pieneneminen harmittaa. Silloin kun kovakantiset lanseerattiin, niin neljä ekaa osaa oli pari kolme milliä leveämpiä kuin seuraavat osat. Ja nyt siis pieneni taas. Ei näytä kirjahyllyssä hyvältä. Onneksi korkeus on koko ajan pysynyt samana.

[tertsi]

Muistan silloin aikoinani ihmetelleeni, että eipäs tän Merimatkan lukemiseen kulunut kovinkaan paljon aikaa. Ja se lyhyt tarinakin on aika löysä.

[Janne Kuusinen]

Jäi mietityttämään uutuuden yhdessä ruudussa hädissään sätkytellyt hiiri, joka joutuisi pian haukan ruuaksi. Miten suoraviivaista olikaan eläinten kuolemisen käsittely Asterix-universumissa, jos ei villisikoja lasketa? Kuinka "asterixmainen" tässä mielessä on em. hiiriruutu?

Hiiriparkaa kävi vaan jotenkin sääliksi. Avara, mutta armoton luonto, toki.

[Darzee]

Jonkin albumin alussa (olisiko "Obelix & kumpp.") näytetään Cideriumin roomalaisleiriä, jossa sotilaskuri on löystynyt. Siinä nähdään muun muassa legioonalainen jahtaamassa kirveen kanssa kanaa. Obelix metsästää villisikojen ohella muutakin riistaa; Suuri merimatka -albumissa saaliiksi jää ainakin kalkkunoita ("klukluja") ja karhu.

[Timo Ronkainen]

Juu, olihan tää uusi nyt paras Asterix sitten Syvän Kuilun. Ei mitään turhuuksia, mangusteja avaruudesta, Atlantista tai muita hölmöilyjä. Tekijät vaikuttavat suorastaan analysoineen vanhojen Asterixien tarinoita, vitsejä ja rakenteita. Mutta jotenkin se lopullinen terävyys jää puuttumaan.
Koko ajan tuntuu, että on joitain kielivitsejä, joita kääntäjä ei oo saanu käännettyä kunnolla ja onhan se joskus aivan mahdotontakin. Sivulla 13 r3: "Se luku kertoo teistä. Katso hakemistoa." ja Obelix katsoo Polemixin sormea. Siis "index". Se on sekä "hakemisto" että "sormi". "Kun viisas osoittaa kuuta, idiootti näkee vain hänen sormensa", sanoo vanha sananlasku.

Timo

[tertsi]

Mä luulin, että Obelix katsoo Akvavitixin takalistoa. Hakemisto, huonosti kuultuna = Takalisto. 

[Reima Mäkinen]

Nettisanakirja käänsi sanan "colporteur" "kulkukauppiaaksi", mutta Asterixissa se on käännetty tiedonvälittäjäksi.
"Tiedonvälittäjä" tuntuu minusta oikealta vaihtoehdolta.

Kolpörtööri tunnetaan suomeksikin merkityksessä matkasaarnaaja. Tunnetaan huonosti, mutta kumminkin.

Kolportööri. Huom. oikeinkirjoitus.  

Ei kai ihan matkasaarnaaja? Ennemminkin matkaava kirjakauppias. Möivät erityisesti uskonnollista kirjallisuutta.

Minä joka jaksan aina paasata siitä että netistä ei löydy lähellekään kaikkea, sorruin taas kerran tarkistamaan vain netistä.  

Nykysuomen sivistyssanakirja (WSOY, 1979) sen sijaan antaa sanalle kaksi merkitystä: Kiertävä painotuotteiden kaupustelija ; kiertävä maallikkosaarnaaja

[Sigma]

Caesarin papyrus on mun "konventionaaliseen" makuuni hiukan liian moderni. Tarina ei toimi ihan mutta melkein, sanoisin että viimeisimmistä noin Ruusun ja miekan tasoa mutta häviää Harharetkille. Piirrokset ovat oikeinkin hyviä, sanaleikit ei toimi suomeksi luettuna. Aladobixin ja Smirgelinen kinastelu on nyt kyllä vaivaannuttavaa luettavaa. Mutta viihdyttävämpi seikkailu kuin useaan vuoteen, parempaan suuntaan ainakin menossa (onneksi simppeliä kertakäyttöhuumoria on vähennetty).

Vielä Caesarin Gallian sodasta. Kirja pyrkii yllättävän hyvin historialliseen objektiivisuuteen vaikka on selvää, että Caesarille epämieluisimpia tapahtumia on jätetty mainitsematta tai ainakin sievistelty. Täytyy muistaa, että aikakauden metodiikka oli vielä aika hapuilua tai siis, hmm, antiikkista...   

[VesaK]

Lähestulkoon kaikki Asterixit ovat olleet ilmestymishetkellään "moderneja " eli heijastelleet aikansa tapahtumia. Tämä puoli on haipunut taustalle kun albumin julkaisemisesta on kulunut vuosikymmeniä.
Harvemmin toki on nykyaika heijastunut ihan näin vahvasti tarinaan, mutta wikileaksin ja Caesarin teoksen miksaaminen toimii. Irtoletkaukset ovat tosiaan vähän kiusallisia, Smirgelinen ja Aladobixin väittely ei ole loogista, kun ottaa huomioon miten polleasti S on suhtautunut asemaansa päällikön vaimona, toki miestään enemmän potkimalla taustatukien.
Lopetus oli varsin looginen - jos TÄMÄ nyt viimein olisi Uderzon jäähyväisteos.

[Timo Ronkainen]

Itseasiassahan alpparin viimeisen sivun alempi puolikas oli tässä suorastaan lähes liikuttava. Oikein kaunis kunniaosoitus alkuperäisille tekijöille ja ns. perinteille.

Timo

[tertsi]

Minusta tuo kolmas pöydässä olija on ihan väärän näköinen! Kuin Akvavitix, ei hyvä.

[Sigma]

Minusta tuo kolmas pöydässä olija on ihan väärän näköinen! Kuin Akvavitix, ei hyvä.

Mun mielestä taas se sopi tilanteeseen hienosti. Huolimatta pienestä anakronistisesta vivahteesta.

[tertsi]

Mä olisin kaivannut selkeästi viiskytluvun lopun parrisilaista druidimaisin hienohkoin vivahtein.

[Timo Ronkainen]

Niin, sen tyypin olis pitäny olla ehkä jonkinlainen pastista naukkaileva vanha partasuu, jolla riittää niitä juttuja.

Timo