Sijoitin omana joululahjana kalliiseen kirjaan, jossa on julkaistu Asterix ja Latraviata -albumin sivut Uderzon lyijykynäpiirroksina originaalikoossa, ennen kuin avustajat tussasivat ne.
Tämähän kuuluu tarinan puolesta näihin pyhäinhäväistysalbumeihin, joissa Uderzo tuhoaa sarjansa aiempaa loistoa kuin George Lucas ikään. Mutta piirrosjälki on silti yhä loistokasta katseltavaa - ja originaalikoossa katseltuna myös hyvin opettavaista piirtämisestä kiinnostuneille.
Kirja on ISO, vaaka-A3, ja silti siinä on julkaistu vain "puolikas sivu per sivu", eli siis kaksi riviä ruutuja kerrallaan. Tarkoittaa, että Uderzo piirtää Asterix-sivut A2-kokoon, ne ovat isompia kuin muiden eurooppalaisten pottunokkapiirtäjien sivut keskimäärin.
(Mittailin, että kokonaisen sivun kuva-alan koko olisi suunnilleen 38 x 49 cm).
Kuvat paljastavat myös, että tussaajan käyttö lienee ollut teknisesti perusteltu ratkaisu: kuvien rakenne ja sisältö on vanhojen Asterixien veroista, mutta itse viivassa näkyy jo vähän ikääntymisen merkkejä. Eli voin hyvin kuvitella, että vaikka lyijykynä on pysynyt edelleen hyvin kädessä, Uderzon siveltimenjälki ei varmaan enää ole ollut ihan entisellään. Siispä on hankittu apua siihen työvaiheeseen, joka on tuntunut epävarmimmalta. (Voi kunpa niin olisi tehty tarinankin suhteen...)
Mutta ennen muuta kuvien katsominen isossa koossa tekee Uderzon nerokkaista piirroksista jotenkin tavalliselle piirtäjälle helpommin tajuttavia: kun ruudut ovat täynnä niin hienosti ja niin säntillisesti piirrettyjä pikkutarkkoja taustoja, albumikoossa ne tuntuvat välillä suorastaan yli-inhimillisiltä suorituksilta. Mutta nyt kun ne näkee A2-koossa, ne voi sentään jotenkin ymmärtää: hei joo, kyllähän tässä koossa tosiaan noita kaikkia mahtuu piirtämään kuviin ihan hyvin - se vaatii "vain" tuhottomasti aikaa ja kärsivällisyyttä.
Uderzo tekee hyvin viimeisteltyjä lyijykynäluonnoksia: jokainen viiva on laitettu paikoilleen, jopa varjostettavat alueet on tehty huolellisesti loppuun myös lyikkärillä. Ainoastaan muutamassa taustan puussa lehtiä on merkitty vähän summittaisemmin. Tussiviivan paksuuden vaihtelua ei sentään ole hahmoteltu valmiiksi (niin kuin esim. John Byrne teki aikoinaan). Perspektiivejä on vedetty viivoittimella, samoin myös joihinkin kaareviin muotoihin (esim. kärrynpyörät) on käytetty mallineita.
Eli vaikka Uderzo onkin käyttänyt viimeistelyvaiheessa avustajia, tästä näkee, että kyllä se vielä näihin myöhempiinkin albumeihin on käyttänyt edelleen myös itse suuren määrän omaa työaikaa. Tuollaiset sivut eivät hetkessä synny, eivät edes "pelkkinä" lyijykynäpiirroksina.