Bob Morane & Bruno Brazil

[tertsi]

Olettaisin että originaalissa lukee "l'officier" = upseeri.
MUTTA:
Nyt tullaan asiaan, jota olen silloin tällöin täällä Kvaakissa yrittänyt painottaa.
Olennaista ei ole se, mitä lähdekielessä sanotaan, vaan se, mitä kohdekielessä on tapana sanoa. Eli kääntäjän tulisi noudattaa kohdekieltä, ei siis (missään nimessä) sanatarkasti lähdekieltä.

[mlietzen]

Olettaisin että originaalissa lukee "l'officier" = upseeri.

Siinä lukee "adjudant".

[tertsi]

Onkos 'adjutant' suomeksi 'avustaja'?
Minusta 'vääpeli' on postinkantajalta oikein hyvä arvaus ja sopii humoristiseen kohtaukseen erittäin hyvin.

[Curtvile]

Ei ole vaikka "upseeria avustavaa" tarkoittaakin
Se vastaa kantapeikoissa jenkkijärjestelmässä ylikersantista vääpeliin.
Sopii kuvaan.

Sisällön ja merkityksen kääntäminenhän olisi optimi mutta näillä mennään. Ei se lukukokemusta pilaa.

[JJalonen]

Mun pointtini oli hiukan toinen.

1.  Ei koskaan sanota Herra Upseeri. Vaan jos ei tiedetä, niin heitetään joku arvo, yleensä varmuuden vuoksi vähän korkempi.

2 "Höykytyshommat" tekee yleensä aina aliupseeri.

Mun pointtini oli juuri, että postinkantaja ei yksinkertaisesti tiedä sotilasarvoja, mutta muistaa jostain vaikka elokuvan Upseeri ja herrasmies.

Itselläni armeija-aikana kantahenkilöstön juoksuttajat olivat useimmiten luutnantteja.

Edit.

Tuossa alkuperäisessähän posteljooni korjaa lausuntonsa "voimisteluprofessoriksi", joten "herra upseerin" voisi lukea ihan vaan kettuiluksikin.

En tunne punapään taustaa, mutta usein ainakin jenkkileffoissa/sarjoissa värvätyt (enlisted) aliupseerit (non-commissioned officer) usein närkästyvät, jos heitä aletaan rinnastaa upseereihin.

[tertsi]

 Ei se lukukokemusta pilaa.

Ei toki.
Hiukan sävyjä vain putoaa pois.

[Curtvile]

Ei toki.
Hiukan sävyjä vain putoaa pois.

Jotakuinkin pakollinen paha suomennoksen/käännöksen myötä.
Siihen tottuu.

[tertsi]

Integraali luettu.

Avaustarina oli huono ja extrojen kieliasu kehno. Ensivaikutelma julkaisusta oli siis melko negatiivinen.
Alkukankeuden jälkeen tarinoiden taso paranee. Viimeinen tarina ( sekä jo albumina tullut tarina)on mielestäni paras, vaikka se onkin pikkuisen velkaa Pikolle ja Fantasiolle. No, kaikki tarinathan on jo kertaalleen keksitty. Vähintään.

Kyllä mä varmaan ostan seuraavnkin integraalin.

[G.Lagaffe]

Tuossa alkuperäisessähän posteljooni korjaa lausuntonsa "voimisteluprofessoriksi", joten "herra upseerin" voisi lukea ihan vaan kettuiluksikin.

Alkuperäisessä jää kunnniottava "herra"  (mon colonel) puhuttelu pois, joten siinäkin suhteessa puhuttelun voi tulkita kettuiluksi. Posteljooni kun toteaa jotain tyyliin: "Ööh, anteeksi vääpeli..." ja punatukka vastaa "Minuako te kutsu(i)tte vääpeliksi? Teettekö pilaa?"

Sotilasarvona adjutant vastaa ranskalaisessa järjestelmässä vääpeliä, adjutant-chef ylivääpeliä ja major sotilasmestaria.

[tertsi]

Minusta ensimmäisen suomennoksen juju on seuraava:

- asialleen omistautunut kouluttaja ei ole sotilas
- postinkantaja luulee tämän olevan sotilas, koska kouluttaja kurmottaa alokkaita niin kovalla kädellä ja äänekkäästi
- kouluttaja loukkaantuu, kun häntä luullaan joksikin v***n vääpeliksi

[G.Lagaffe]

- kouluttaja loukkaantuu, kun häntä luullaan joksikin v***n vääpeliksi

Tai haukutaan...

[Miqz]

Toinen Bruno Brazil kokoelma oli jo kaupoissa. Puffi Egmontin blogissa:

http://blogi.egmontkustannus.fi/2013/11/29/toinen-bruno-brazil-kokoelma/

[tertsi]

Arvostelu Bruno Brazil kakkosesta.

[Shimo]

Sarjakuvia on luettuna vaikka kuinka, mutta arvostelut laahaavat perässä. Tässä Bruno Brazilin ensimmäinen eepos.

http://routakoto.com/2014/01/13/bruno-brazil-1/

[Secos-Bill]

Bruno Brazil kakkosessa on esipuheessa aikamoinen spoileri  , kannattaa lukea ensin tarinat. Vaikka itse tapahtumat onkin sitten toteutettu hiukan liiankin ohimennen.
Ja miksi ihmeessä niitä lyhyitä tarinoita ei julkaistu ensimmäisen osan alussa, ei ymmärrä   Eikös tällaisissa paketeissa tarkoitus kuitenkin ole julkaista kaikki kyseisen nimikeen tarinat. Koko idea vesittyy pahan kerran ja hahmojen prototyypit ne vasta kiinnostavia ovatkin.

Aika oudosti käsikirjoittajan nimeksi väitetään sinnikkäästi Michel Greg, kun 'Greg' on nimimerkki ihan samalla tavalla kuin 'Louis Albertkin'. Oikea nimihän on siis Michel Regnier, mikä on monesti täällä Kvaakissakin mainittu. Tuntuu kummalliselta piirteeltä noinkin kattavissa esipuheissa.