Ostin ja lukaisin Dampyr ykkösen jokin aika sitten ja olin iloisesti yllättynyt.

Alun ruumiita täynnä olevan kylän mysteeri oli hieno jännitteen kehittäjä ja tapahtumaympäristö oli kuvattu mukavan yksityiskohtaisesti. Muutenkin piirrotyö oli mainiota. Olisipa vain se kylän mysteeri ollut jotain vampyyrejä omaperäisempää.
Sotilaiden joukosta erottui nopeasti monia hahmoja ja, vaikka he kusipäitä olivatkin, niin on sääli, että sarjakuvan tekijät hoitivat tämän "tykinruuan" pois päiviltä niin nopeasti. Samalla he hukkasivat sen vähäisenkin yhteyden sarjakuvan kuvaaman maailman todellisuuteen (sota) ja homma meni aika tavanomaiseksi purentaongelmaisten mellastukseksi. Toivottavasti jatko-osissa "todellisuutta" kuvataan lisää, sillä pelkkä vampyyrinlahtaus ei, ainakaan meikäläistä, hirveästi sytytä.
Taantuvatko vampyyrit todella niin tyhmiksi, etteivät edes vampyyriksi muutetut sotilaat tajua käyttää aseitaan dampyyriä tai jotain muuta ristinheiluttajaa vastaan?
Olisihan tarina saanut aikamoisen käänteen jos dampyyri olisi ammuttu suoraan kirkon portaille turvallisen etäisyyden päästä, heh heh...
