Kiitoksia kaikille palautteesta. punaiset ruudut ovat juu vähän kornin näköisiä... en vain ole vielä keksinyt, että millä niitä parantaisi. Täytyy kehitellä jotain tyylikästä...
Wilpuri, oliko tuo tarinasi kokonaisuudessaan vai tarinan alku? Olisi tuota lukenut pidempäänkin. Juoni jäi hieman hämäräksi, mutta ilmeisesti partainen muinaissoturi kamppailee piinallisten muistojen kanssa. Luopuuko hän miekastaan kenties jonkin hirveän rikoksensa tapahtumapaikalla, vai onko jokin kosto saatu päätökseen? Aika jännittävää oikeastaan.
Tuo on ihan kokonainen tarina... tavallaan. Idea on siis se, että soturi on päättänyt, että veren vuodatus hänen osaltaan loppua. Hänen mielessään välähtelee surmaamiensa henkilöiden kuvia, kun hän vaeltaa kukkulalle heittämään miekkansa mäkeen.
En tiedä miksi soturi valitsee juuri tuon paikan miekan heittämiseen...
Tällä hetkellä minulla on työn alla ikuisuusprojekti, jossa saman näköinen partamies ottaa hoiviinsa orvoksi jääneen tytön. Hahmo on metsästäjä, jolla on rankka menneisyys josta hän ei halua puhua. En ole varma, että onko se sama hahmo, mutta tavallaan sisäinen kamppailu jatkuu siinä paaljon pidemmässä stoorissa, jota nyt väsään (ja joka saa ensi-iltansa varmaan vuoden tai parin päästä).
Ja Leolle vielä. Suoramainonta kuva on idealtaan hyvä ja liukuvärit on toteutettu ihan siivosti (myös iho näyttää olevan liukua, vaikka Tertsi muuta väittikin). Äijän nenä on jotenkin outo, mutta ei se kuitenkaan häiritse.
