Yoko Tsuno

[Hurja Rakham]

    Voi kun se Viesti ikuisuuteen saataisiin vielä albumimuotoisena suomeksi -

Eiköhän se saada! Egmont on kuitenkin julkaissut siinä BD-sarjassaan jo kaikki muut aiemmin suomeksi albumina julkaisemattomat Yokot, yhden per vuosi, joten miksei Viesti ikuisuuteen tulisi ensi vuonna?

[Janne]

^^ Lambiek väittää, että Leloup ei ole koskaan käyttänyt apulaisia piirroksissa eikä käsikirjoituksissa, lukuun ottamatta noita lyhyitä, jotka on kirjoittanut Maurice Tillieux, joka on varmasti tuttu nimi NonStopit lukeneille.
Leloupin sivu on päivitetty tämän vuoden toukokuussa, eli tuon uusimman julkaisun jälkeen.

Onkohan se sama lukenut siellä jo ennen viimeisintä päivitystä? En nimittäin usko. Sen verran iso kontrasti kasvojen ja kaiken muun välillä on, että todennäköisesti itse maestro piirtää kasvot ja joku muu kaiken muun. Tai ainakin joku muu tussaa kaiken muun paitsi kasvot.

[Setämies]

Archie Cash olisi  myös kiva ylläri!
Se ruutu, jossa Archie hyppää ravintolan ikkunasta kiinalaisen perään, on syöpynyt ikuisesti tajuntaani. Hienoa taidetta!

Archie Cash, Bernard Prince ja muut samantyyppiset, sanoisiko piirrostyyliltä "realistiset" sarjat sopisivat kyllä tähän sarjaan mainiosti. Filemonissa esimerkiksi on ihan hyvät tarinat mutta naivistinen piirrostyyli ei nyt minulle oikein nappaa. Mielenkiintoinen ajatusleikki on miltä ne näyttäisivät vaikka Hermann Huppenin piirtäminä.

[TS2016]

Archie Cash, Bernard Prince ja muut samantyyppiset, sanoisiko piirrostyyliltä "realistiset" sarjat sopisivat kyllä tähän sarjaan mainiosti. Filemonissa esimerkiksi on ihan hyvät tarinat mutta naivistinen piirrostyyli ei nyt minulle oikein nappaa. Mielenkiintoinen ajatusleikki on miltä ne näyttäisivät vaikka Hermann Huppenin piirtäminä.

Tästähän on hauska esimerkki, kun Goscinnny ja Giraud "vaihtoivat" yhden sivun toistensa albumeista. Blueberry-albumin sivu oli Kadonneesta kaivoksesta ja Lucky Luke -albumina taisi olla Arkajalka. Kuvat löytynevät internetin syövereistä.

[Spip-orava]

Merkittävä päivä tänään: Roger Leloup täyttää 90 vuotta!!

[jarkkopatiala]

Jep - Roger Leloup tosiaan on 90-vuotias, kuten tuossa yllä kirjoitetaan, ja on sitä jo jonkin aikaa ollutkin; taitaa moni sarjakuvantekijä olla eläköitynyt, jos noin vanhaksi on elänytkään, jo reippaasti ennen tuota ikää - Leloup ilmeisesti ei. Meikäläinen istuksi vähän aikaa ulisemassa "ei-oo-totta" kun ymmärsin sen, mitä googleilu juuri äsken eteeni iski: Yess!
     Yoko Tsuno-alppari numero 31, L´aigle des Highlands, on näköjään ei mitenkään erityisesti ilmestymässä, vaan viime kuun puolella jo ilmestynytkin!
     Approbatur-ranskani&googgelikääntäjän yhteisellä avustuksella tuo nimi saattaisi suomeksi olla jotakin ylhäiseenmaahan ja kotkaan viittaavaa; näkyy olevan (jälleen kerran) tullut tanskaksi ennen ranskaa, joten joutunen taaskin kokeilemaan, pitääkö edelleen paikkaansa lingvistinen havaintoni, jonka tein edellisen Yoko-albumin tiimoilta; magnan pakkoruotsilla lukee tanskaa sujuvammin kuin sillä approbaturin ranskalla lukee juurikin sitä ranskaa!
     Pitkää - siis vielä pidempää - ikää Roger Leloupille vain enää tässä toivotan, kiitos tästä uudesta teoksesta jo nyt tässä vaiheessa!
     P.S.: Ja se ihan aikuisen oikeesti oli sattuma, että pistin juuri tuossa eilen ennakkotilauksen liikkeelle "Viesti ikuisuuteen"-albumista!

[hdc]

Joo, pari viikkoa sitten selasin kaupassa uutta Yokoa. Skotlannissa ollaan, aikakone on käytössä ja vinealaisiakin pari mukana.
Ja perinteinen valitusaihe, hahmojen kasvot, ansaitsee yhä valitusta, taustakuvitus on yhä mallikkaasti tussattu mutta pikaselauksella ei nyt mitenkään säväyttänyt sekään.
Ja vilkaisu nettiarvioihin vinkkaa että on kaikkein innokkaimmille Yoko-faneille, muiden ei tarvitse vaivautua...

[Hurja Rakham]

Skotlannissa ollaan, aikakone on käytössä ja vinealaisiakin pari mukana.

Mielenkiintoista tuo vinea- ja aikakonejuttujen yhdistäminen, aiemmin ne on pidetty visusti eri tarinoissa.

[Reima Mäkinen]

Joo, pari viikkoa sitten selasin kaupassa uutta Yokoa. Skotlannissa ollaan, aikakone on käytössä ja vinealaisiakin pari mukana.
Ja perinteinen valitusaihe, hahmojen kasvot, ansaitsee yhä valitusta, taustakuvitus on yhä mallikkaasti tussattu mutta pikaselauksella ei nyt mitenkään säväyttänyt sekään.

Mulle tulee niistä Leloupin naamakuvista mieleen Peppi-kuvittaja Ingrid Vang Nyman, jonka tyylistä kyllä tykkään. Tähän yhteyteen, kun hahmoja muuten on kuitenkin pyritty tyylittelemään Ligne Clair-henkisesti, se ei oikein sovi. Sarja on pyörinyt Spiroussa ja olen niitä paikallisissa sarjistapaamisissa nähnyt, mutta onhan se Yoko jo aikamoinen outolintu, tuulahdus menneestä sielläkin.

[hdc]

Tjooh, tuohon tyyliin jos sovittaisi muun sarjakuvan piirrosjäljen niin voisi se paremmin toimia, mutta nyt epäsuhta ligne claireen häiritsee (ja toisaalta voisiko Yoko olla Yoko ilman ligne clairea)

[Sampsa Kuukasjärvi]

Olen viime aikoina innostunut Yoko Tsunosta pitkästä aikaa, koska Egmont on kiitettävästi paikannut sen suomalaisia julkaisupuutteita. Näyttää myös siltä, että sarjan kerääminen helpottuu, koska joitakin harvinaisempia albumeita tulee uusina painoksina. Olen hommannut BD-sarjassa tulleet neljä albumia ja pitänyt niistä kaikista. Minusta sekä tarina että taide pelittävät niissä upeasti. Joitakin muita sekalaisia albumeita löytyy kotoani.

BD-albumien takakannessa mainitaan Yokon kultakausi. Osaako Yoko-fanit sanoa, mikä ajanjakso tai mitkä albumit tämä kultakausi suunnilleen on? Voisin ensiksi hankkia kaikki ne tarinat kokoon. Tiedän toki, että sarjan ihan alkupää on kovatasoinen.

Sähköisiä seikkailuja odotan BD-sarjaan eniten!

[hdc]

Kultakautta ajattelen juuri sinä sarjan alkupäänä, 70-luvun albumeina: ensimmäinen albumi vielä hakee hieman mutta on olennainen, ja Paholaisen uruista jonnekin sinne Titaaneihin/Ixon valoon on kaikki kovaa kamaa.
Yokon aikakonetarinoista en ole ihan niin innostunut, ja 80-90-luvun albumit muutenkin ovat yhä erinomaisen luettavia mutta vertailussa ollaan hopeakaudessa.

[Duckula]

Samaa mieltä Hdc:n kanssa. Kultakausi alkaa lähestulkoon suoraan ensimmäisestä albumista ja päättyy ehkä siihen Titaanien kohdille. Myöhemmissäkin tarinoissa on hetkensä, mutta jotenkin kokonaisuus ei ole niissä enää samoin hallinnassa.
Aikamatkailuteema on minusta aina vähän sellainen hätävararatkaisu kun ideat ovat muuten kortilla.
Tästä huolimatta kaikki Yoko-albumit löytyvät hyllystä ja ostan kyllä seuraavatkin, mikäli niitä on vielä tulossa.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Hdc ja Duckula: Kiitos vastauksista! Pitääpä siis hankkia ensimmäiset albumit ainakin Titaaneihin saakka. Lunttaan suomalaisilta Yoko Tsuno -sivuilta, että se on sarjan kahdeksas albumi ja ilmestyi ranskaksi vuonna 1977.

BD-sarjassa ilmestyneet Ajan pyörre, Saalis ja varjo, Vulcanuksen ahjo ja Viesti ikuisuuteen ovat näköjään alun perin Yoko-albumit numero 11, 12, 3 ja 5. Ovat siis varsin alkupäätä, mikä selittää niiden korkean tason. Mutta BD-sarjan seuraava Yoko Ametistin kirous on alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä vasta 26. albumi vuodelta 2012, joten se ei mitenkään kuulu klassikoihin. Leloupin taiteen jäykistyminen on minusta selvästi havaittavissa viimeistään 90-luvulla.

Integraaleista. Katselin, että ranskankielisiä Yoko Tsuno -integraaleja on ilmestynyt kymmenen osaa; kussakin on kolme albumia. Näköjään kahdessa viimeisessä osassa on luovuttu teemasta ja niissä on vain koottu peräkkäisiä viimeisimpiä albumeita yhteen (numerot 25–27 ja 28–30) ja keksitty niille jokin yleinen otsikko.

Ranskaksi on nyt ilmestynyt 31 albumia. Saa nähdä, jaksaako 91-vuotias Leloup vielä tehdä kaksi albumia niin että ilmestyisi vielä yhdestoista integraali.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Luin äskettäin koko ketjun. Monet kommentit tuntuivat tutuilta, eli olen ne selkeästi joskus lukenut, mutta jotkin viestit näin vasta ensimmäisen kerran. Näköjään sarjan parhaasta kaudesta on kysytty jo aiemmin, ja siihen on myös vastattu samoin kuin minulle äsken.

Vilkaisin suomenkielisten albumien tarjontaa nettidivareissa ja Huudossa. Sarjan alkupään saisi muuten hankituksi, mutta Tuulen tytärtä ei ole nyt missään myynnissä. Uudemmista albumeista – uudemmista kun katsotaan nimenomaan alkuperäistä ilmestymisjärjestystä – ei ole tarjolla lainkaan Paholaisen palvelijatarta.

Rupesin miettimään, että mistä kumpuaa päähenkilön japanilaisuus? Sankaritar olisi voinut olla myös pelkästään belgialainen siinä missä hän nyt on Belgiassa asuva japanilainen. Onko Leloup Japani- tai Aasia-fani? Wikipedia kertoo, että Leloupilla on adoptoitu korealainen tytär. Olen lukenut, että Leloup on matkustanut paljon, myös Aasiassa. Taiteilijan vaimosta löytyy maininta kivasta englanninkielisestä haastattelusta täältä, mutta en löydä netistä englanniksi tietoa, onko tämä kotoperäinen belgialainen vai aasialainen. Toisaalta ehkä Leloup vain koneiden lisäksi tykkää piirtää neoteenisen näköisiä aasialaisia naisia – moni länsimaalainen mies pitää sellaisista.