Rengaskorkki tuli takuukorkin jälkeen. Laitilan virvoitusjuomatehdas käyttää niitä nykyisinkin ainakin limonadien korkkina. Se on pääosin aivan käyttökelpoinen kapine.
Muistan vielä minäkin, ihan 70-luvun lopussa syntyneenä, että en muksuna saanut juuri takuukorkkeja avattua. Joissain limonadeissa niitä vielä oli 80-luvun puolivälissäkin, repäisykorkeista ei ole muistikuvaa. Rengaskorkkia ei tarvinnut enää pyytää ketään avaamaan, paitsi jos se rengas jäi käteen.
Omassa lapsuudessani limonadien kulutus kohdistui lähinnä oman kylän tehtaan, Mallasjuoman tuotteisiin. Disney-juomia muistan kyllä juoneeni, mutta mitään mielikuvaa niistä itsestään ei ole jäänyt.
Onnistuneen repäisykorkin aukaisu tekniikkana oli, että repäistään sivulle ja vähän ylöspäin. Näi korkki saattoi avautua melkein aina. Joskus se metalli oli vahingoittunut tai jo kaupassa valmiiksi rikki. Silloin korkki avattiin terävällä puukolla. Kyllä monta laastaria olen minäkin lapsuudessa joutunut käyttämään repäiykorkkien takia...takuukorkissa vähemmän.
Takuukorkissa aukaisuun tarvitsi enemmän voimaa, muuta se aukeni yleensä aina.
Rengaskorkki taas oli semmoinen alumiininen erittäin herkästi rikkimenevä, joka yleensä jäi käteen.
Myös korkin tiivisteet oli eri aikoina erilaiset. Repäisykorkissa käytettiin oikeata puukorkkia ja usein se korkkiosa jäi aukaistessa pullon suulle. Rengaskorkissa tiiviste oli muovia. Yritin aina repiä sen muovin siitä korkista veke vahingoittumattomana...välillä onnistuin.
Maalla oli kellarissa semmoinen iso pakastelaatikko, joka oli varsinkin kesäisin ihan täynnä erilaisia limupulloja...siitä sitten otettiin limukkaa ja lisää haettiin aina kauppa-autolta tai joskus autolla Hämeenlinnasta, jossa oli paremmat valikoimat.
