Valkoinen tiikeri

[Mara]

Mutta en minä silti näkemättä tuomitse, joihinkin juttuihin voi hyvinkin sopia. Oikeinkäytettynähän se on ihan hieno homma.

Dargaudin albumisivulta pitäisi löytyä se Tertsin mainitsema kokosivun kuva Japanista (sivu 6). Tuon originaalin jos saisinkin seinälleni niin olisin onnellinen.

[tertsi]

Dargaudin albumisivulta pitäisi löytyä se Tertsin mainitsema kokosivun kuva Japanista (sivu 6). Tuon originaalin jos saisinkin seinälleni niin olisin onnellinen.

Jos tuo kuva joskus päätyy myyntiin, niin hinta lienee siinä 2000 €.
Eli katellaan me sitä vain albumissa.

[Reima Mäkinen]

Kultasaksisessa ravussa niissä isoissa ruuduissa oli sama asia kuin viereisen sivun pienessä ruudussa. Ne ei tuoneet tarinaan mitään lisää, vaan olivat pelkkiä kopioita.

Olen joskus lukenut syyn noiden isojen kuvien käyttöön, mutta en nyt muista mikä se oli. Tarina oli tietenkin liian lyhyt normaliin Tintti-albumiin verrattuna, mutta miksi. En muista.

Juu, näinhän se oli sivuja piti saada tarpeeksi. Mutta tuo siis esimerkkinä siitä fiiliksestä mikä isojen ruutujen kanssa voi tulla.

Dargaudin albumisivulta pitäisi löytyä se Tertsin mainitsema kokosivun kuva Japanista (sivu 6). Tuon originaalin jos saisinkin seinälleni niin olisin onnellinen.

Kuva on olevinaan Ginzasta. Wako tavaratalo (joka säästyi myös pommituksissa) on piirretty hieman oudosti taustalle mutta kyllä sen tunnistaa. Yhtä lailla luovuutta on käytetty ratikassa jota on venytetty yhden ikkunan leveyden verran.  

Mutta siitä pituudesta vielä. Kun albumn sivulla näkyy olevan 5-6 ruutua niin ei musta ole ollenkaan epistä kitistä tarinan pituudesta! Helvetin löysää. A5 koossa tuo toimisi yhtä lailla.

[tertsi]

A5 koossa tuo toimisi yhtä lailla.

Englanniksihan on julkaistu aika monia ranskankielisiä sarjakuvia pienemmässä koossa.
Mieleen tulee ainakin: Gus, Miss Ne-Touche-Pas.
Ne ovat kestäneet hyvin pienentämisen. Ja onkos Pieniä voittojakin englanniksi n. A5-kokoa?
Ranskalaiset ovat ilmeisen tykästyneitä perinteiseen albumiformaattiinsa, vaikka poikkeuksiakin toki löytyy.

Kaltaiseni vanhempi huonosilmäinen lukija ei kyllä pistä yhtään pahakseen isompaa ruutukokoa.

Ostin jokin aika sitten Russ Manningin Tarzaneita A5-kokoisina. Ihan hyvin pystyi lukemaan.
Tosin samat seikkailut ovat muinaisissa Williamsin jättikirjoissa komeamman näköisiä. Kirjat ovat vaan jo aika puhkiluettuja, joten pieni päivitys oli paikallaan.

edit:
Conradin alkuperäinen idea oli nimenomaan suurentaa ruutukokoa Innommablesiin verrattuna, jotta seikkailuun tulisi näyttävyyttä ja positiivisempaa virettä.

[Reima Mäkinen]

Ostin jokin aika sitten Russ Manningin Tarzaneita A5-kokoisina. Ihan hyvin pystyi lukemaan.
Tosin samat seikkailut ovat muinaisissa Williamsin jättikirjoissa komeamman näköisiä. Kirjat ovat vaan jo aika puhkiluettuja, joten pieni päivitys oli paikallaan.

Nähty on tämäkin ja samaa mieltä olen.

Conradin alkuperäinen idea oli nimenomaan suurentaa ruutukokoa Innommablesiin verrattuna, jotta seikkailuun tulisi näyttävyyttä ja positiivisempaa virettä.

Onhan se totta että isommassa koossa grafiikka on näyttävämpää ja ilmavampaa. Ennen (eiku siinä välissä) vaan tehtiin toisin ja yksityiskohtaiset piirrokset ja komeat taustat runtattiin tosi pieneen kokoon. Isommassa koossa toisaalta tuollainen "litteä koneväritys" alkaa näyttää entistä valjummalta.

Jurputukseni vaan perustuu ihan siihen että perinteisesti ranksisalbumeilla on ollut tietty mitta ja koko. Siis mitta sivuina ja ruutuina. Tämmöinen perinteisen amerikkalaisen sarjakuvalehtitaiton tuominen ranskisalpumeihin vähän tökkii. Semminkin kun tästä "lehdestä" pitää maksaa albumin hinta, mutta eipä siitä sen enempää. 

[Mara]

Ranskisalbumeihin on tullut myös yksi minua kiusaava juttu. Nämä pahuksen useamman albumin kokonaisuudet! Jos kerran tarina on pidempi, saisi albuminkin julkaista sitten suoraan tuplana, eikä useassa osassa. Onneksi tämä tarinoiden pitkittyvyys ei ole vielä amerikkalaissarjojen luokkaa...

Maksan kuitenkin mielelläni albumin hinnan tästäkin. Toivoisin ehkä vähän enemmän sisältöä (eli niitä ruutuja lisää, 64 sivuakin olis kiva olla  ), mutta ainakin ranskisalbumin ostaessaan tietää, että albumia on hiottu, eikä se ole vain massatuotantoa.

[Curtvile]

Ranskisalbumeihin on tullut myös yksi minua kiusaava juttu. Nämä pahuksen useamman albumin kokonaisuudet! Jos kerran tarina on pidempi, saisi albuminkin julkaista sitten suoraan tuplana, eikä useassa osassa. Onneksi tämä tarinoiden pitkittyvyys ei ole vielä amerikkalaissarjojen luokkaa...

onneksi mangasarjat eivät ole moniosaisia...

integraalit ovat tähän ratkaisu tai sitten se että on valmis odottamaan.
Kullakin alueella on oma perinteensä, japanissa oma tankobon-periaate, USAssa 22 sivuinen lehti ja frankobelgiassa 48 sivuinen albumi.
Italiassa formaatti on aika tarkkaan Bonellin 96 sivua.

tosin integraalijulkaisu olisi Apollolle harkittu riski á la Le Tueur=Tappaja. Ei mahdottomuus mutta muistetaan että kyseessä on laadukas pienkustantamo

väritys ja kokokysymykset ovat olleet minulle aina toissijaisia kerrottu tarina on ratkaissut, lajityypistä ja maanosasta huolimatta.

 

[Mara]

tosin integraalijulkaisu olisi Apollolle harkittu riski á la Le Tueur=Tappaja. Ei mahdottomuus mutta muistetaan että kyseessä on laadukas pienkustantamo

Juu, kritisoin tuossa ehkä enemmän tätä ranskalaisten metodia tuottaa albumeja. Mutta toimiihan tämäkin. Oltaisiinkin jo aika täydellisessä maailmassa, jos Conrad sivaltaisi käsiimme 148-sivuisen Valkoinen tiikeri-alpparin joka vuosi. Apollon tekemisistä minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa.

EDIT: Typoja.

[Lönkka]

Vielä noista kokosivun ruuduista. Tulee mieleen Tintti ja kultasaksinen rapu, jossa oli vähän sellaista fuskumeininkiä just niiden isojen ruutujen kanssa.

Eikös se nimenomaan ollut fuskumeininkiä?
Eli eikös nuo tehty nimenomaan alppua varten täytesivuiksi tms?

[Timo Ronkainen]

Eikös se nimenomaan ollut fuskumeininkiä?
Eli eikös nuo tehty nimenomaan alppua varten täytesivuiksi tms?

Tehtiin tehtiin. Tämähän ei tämän ketjun aiheeseen liity mitenkään, enkä meinannut vastata tähän ollenkaan. Mutta, mutta kun jatkosarjana ilmestynyttä sarjaa ryhdyttiin muokkaamaan 62-sivuiseksi albumiksi, huomattiin, että puuttuu kokonaista 10 sivua. Neljä kokosivun kuvaa lisättiin, joitakin ruutuja levennettiin ja lisättiinpä joihinkin väleihin ylimääräisiä uusia ruutuja. (ks. esim. Farr: Tintti - Tarinoiden todelliset taustat s. 95).

Timo

[ksakke]

Juu, kritisoin tuossa ehkä enemmän tätä ranskalaisten metodia tuottaa albumeja.

Mikä on tämä ranskalaisten metodi, jota kritisoit?

[Mara]

Mikä on tämä ranskalaisten metodi, jota kritisoit?

Näitä useamman albumin kokonaisuuksia. Albumi vuodessa-tahdilla se on minusta turhan hidasta. Olen aika kärsimätön ihminen kun on kyse ranskalaisista sarjakuvista.

[ksakke]

Näitä useamman albumin kokonaisuuksia. Albumi vuodessa-tahdilla se on minusta turhan hidasta. Olen aika kärsimätön ihminen kun on kyse ranskalaisista sarjakuvista.

Toisaalta laadusta joutuu maksamaan. Mieluummin näin kuin tusinatavaraa...

[tertsi]

Alla olevan linkin takana uusimman albumin (seitsemäs albumi, ei julkaistu vielä suomeksi) skannatut originaalisivut ilman tekstejä.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

http://expressbd.fr/category/tigresse-blanche/les-strips-de-voir-paris-et-mourir/

Klikkaa strippiä, niin saat sen ISOksi.
Siis kerran klikattuasi, klikkaa vielä toisen kerran.

Kyllä tätä lukisi ilman värejäkin.

[pappa-sami]

Tertsin antaman linkin takana on osa 7. Meillä mennään vielä osassa 3. Ei siis kannata klikata, jos ei tykkää spoilereista.