En lähtisi yleistämään, että kaikki ”keräilijät”, jotka syystä tai toisesta palauttavat sarjakuvan tai levyn siinä olevan vian vuoksi ovat friikkejä, joiden mielenlaatu on kaiken ymmärryksen tuolla puolen. Kyseessä voi olla vika, joka häiritsee käyttöä - kuuntelua tai lukemista? Ja mikä häiritsee ketäkin voi olla yksilöllistä. Itse olen palauttanut muutamia levyjä sillä perusteella, että niissä on kuuntelua häiritsevä naarmu väärässä kohdassa. Ja olenpas palauttanut sarjakuva-albuminkin, koska se oli pehmeäkantinen luvatun kovakantisen sijaan. Voiko näiden perusteella tehdä itseäni koskevan luonneanalyysin? En väitä, että kyseiset viat häiritsisivät kaikkia. Jos vika häiritsee minua, se riittää omalla kohdallani. Ja jos se on ongelma, niin se on ensisijaisesti minun ja myyjän välinen. Mainittakoon kuitenkin, että omalla kohdallani asiat on saatu hoidettua hyvässä ymmärryksessä.
Ymmärrän Herra Nissenin kertoman tapauksen olevan hänen kannaltaan ärsyttävä, mutta uskoisin kyseessä olevan jonkinlaisen ääriesimerkin, eikä siksi yleistettävissä kaikkiin sarjakuvakeräilijöihin. Ja tuotteen kriteerien täyttyminen on tietystä pisteestä eteenpäin yksistään hankkijan ongelma. Täydellisyyttä saa etsiä ja jos sen löytää, niin hienoa.
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa harrastaa tai keräillä sarjakuvia tai musiikkia. Ja miten ulkopuolinen voi päättää onko kyseessä harrastaja vai keräilijä? Itsekin joskus saatan harrastaa enemmän kuin keräillä, joskus päinvastoin. Eri ihmiset/keräilijät ehkä hakevat eri asioita, joku hakee luku-, kuuntelu- tms. kokemusta, toinen täydellistä sarjaa, jonka ehkä lukee tai kuuntelee, kolmas virheetöntä täydellistä sarjaa jne. Keräilijät myös saattavat määritellä keräilyn eri tavoilla, mutta jos nurkkiisi vaan kasautuu sarjakuvia (tai muuta tavaraa) tai ostat sarjakuvia satunnaisesti kesämökki- tai vessalukemiseksi etkä pidä niitä missään järjestyksessä, et myöskään todennäköisesti keräile niitä.
Ja ehkä Herra Nissenin tapauksen keräilijälläkin on elämä, mutta ehkä hän ei siitä Herra Nissenille kertonut. Olisiko pitänyt? Mistä sen näkee? Harrastajien julkinen arvottaminen ja luokitteleminen voidaan nähdä myös kateutena (harmittaa, kun ei ole rahaa tai ei kehtaa ostaa tuota vaikka haluaisinkin, mutta tuo saa sen) tai vastaavana pikkusieluisuutena kuin pedantti keräileminenkin.
Kyllä, joskus keräily, keräilijät ja keräilyn ympärille muodostunut bisnes ärsyttävät itseänikin, mutta on myös sinänsä mielenkiintoista kuinka moni on kieltämässä olevansa keräilijä jos asia tulee puheeksi.
-jussi
