yllätyin onnellisesti kuinka kiehtovaa kerrontaa tuo päiväkirja on.
Jep. Minä myös. Kerrassaan hyvä opus joka imaisi mukaansa niin hyvin että käytännössä luin sen yhdellä istumalla vaikka sivuja oli 340. Tekijä toivoo loppusanoissa onnistuneensa aiheuttamaan lukijoissa tunteita, ja minun kohdallani se ainakin onnistui. Välillä tunsin liikutusta, välillä myötähäpeää, välillä huvitusta, välillä ymmärsin päähenkilöä hyvin ja välillä tunsin inhoa hänen toimintaansa kohtaan. Mikä parasta, kyllästyminen ei juurikaan nostanut päätään missään vaiheessa, vaikka pientä sellaista olikin aistittavissa kun pääsykokeiden tai kaverielämän kuvaus rupesi ajoittain maistumaan hieman puulta. Dramaturgia pelasi kuitenkin tosi hyvin, kun ottaa kirjan päiväkirjaluonteen huomioon.
Piirrosjälkikin toimi. Tällainen suht karu, mutta kaiketikin hyvin harkittu tyyli pelasi. Esim. sitä öistä sivuja, jossa koiralle kävi köpelösti, jäin oikein ihailemaan kun se oli niin hieno. Samaten piirtoterän vaihto kun se oikea oli hukassa toimi hyvin.
Kaiken kaikkiaan onnistunut ja helvetin rohkea julkaisu. Parempaa kuin tosi-tv. Enemmänkin sanottavaa varmasti löytyisi, mutta nyt olen venyttänyt kahvituntia jo liiaksi.

Toivottavasti muutkin kvaakkilaiset innostuvat tilaamaan kirjan ja keskustelemaan siitä!