Soisin vastaisuudessa näkeväni enemmän meillä julkaisemattomia tarinoita.
70- ja 80-luvun Conanit alkavat olla sen verran harvinaista herkkua, että ainakaan toimittaja ei näe isoksi ongelmaksi samojen tarinoiden julkaisua uudestaan korjatulla/uudella käännöksellä ja reippaasti paremmalla painojäljellä. Auttaa myös pitämään keräilyharvinaisuudet paremmassa kuosissa, kun voi lukukappaleena käyttää tuoreempaa laitosta.
Juuri niiden harvinaisuuden takia täkäläiset alkuperäisjulkaisut ovat noissa hitusen keturallaan. Jos ne pilaavat lukunautinnon, niin tekijätiimi pahoittelee. Kaikki paukut käytettiin itse tarinoiden mahdollisimman näyttävään ylöspanoon.
Kannattaa muuten lukaista Guy Windsorin ja Petri Hiltusen esipuheet näihin kirjoihin rinnakkain, mikä vinkkinä mainittakoon. Vinkeä näkökulmaero tarjolla.