Olen toki joskus miettinyt - ehkä tämä onkin yksi syy sille, että valitsin blogin muodoksi lukupäiväkirjan, jossa ne henkilökohtaisimmat jutut käyvät ilmi vain rivien välistä. Pahimmillaan nämä "tänään mä tiskasin ja sit itkin mun exän perään ja sit oli pakko runkata" sun muut vuodatukset ovat ihan kamalia.
Toisaalta, tuskinpa kovin moni perusbloggaaja sen enempää itsestään paljastaa kuin peruskolumnisti. Kolumnistithan tyypillisesti käyttävät omaa elämäänsä havaintomateriaalina. Netissä vain on paljon nopeampi etsiä, kopioida ja laittaa tietoa kiertoon verrattuna siihen että menisi kirjastoon penkomaan lehtiarkistoja ja kopioisi jutut sieltä talteen.
Tässä vaiheessa luulisin, että ainoa tilanne missä henkilökohtaisuus kääntyy bloggaajaa vastaan, olisi se, että joku "vihollinen" ryhtyisi järjestämään mustamaalauskampanjaa bloggaajaa vastaan ja etsisi netistä ja muualta ihan kaiken henkilökohtaisen ja ryhtyisi syytämään niitä johonkin Seiskaan tjsp. Tietysti pitäisi olla jollakin lailla julkkis, ennen kuin Seiska niitä juttuja huolisi.
Spämmikampanja sukulaisille ja tutuille voisi olla toinen juttu.
Ehkä tästä saadaan esimerkkejä kymmenen vuoden sisällä, kun nykyiset irc-gallerian paljastelijat rupeavat siirtymään jonkin sortin vastuullisiin töihin... tai 20-30 vuoden sisällä viimeistään?
Netin yhteisöllisyys ja asioiden jakaminen tuntuu kuitenkin olevan sen verran yleinen harrastus, että ei minua ainakaan juuri nyt pelota kertoa itsestäni henkilökohtaisia asioita siinä mittakaavassa, mitä kertoisin vaikka ennestään tuntemattomille ihmisille kahvituntityyppisessä rupattelussa tjsp.
