Benoît Sokal – Ankardo

[isokana]

Liityn valittajakuoroon. Pedon varjo taisi olla ensimmäinen Ankardo, jonka lukemisen jälkeen oli pettynyt olo. Eiväthän uusimmat pläjäykset ole alkupään tarinoiden veroisia, mutta ei niiden kanssa sentään ole epätoivoon tarvinnut vajota. Sivuhenkilöiden paperimaisuus häiritsi, mutta eniten otti aivoon pahiksen eli Adin täysi tyhjyys. Oikeastaan malliesimerkki siitä, miten Lempeän kuoleman Bronxin tapaista hahmoa ei pidä tehdä. Sen kun syö, röyhtäilee ja ammuskelee albumin läpi. Voisi siihen jotain muutakin taustatarinaa rakentaa kuin "en haluu vankilaan". Matkustajien paukutteluunkaan ei pystynyt reagoimaan mitenkään, kun ei tiennyt heistä mitään pintaa syvempää. Ei edes Ankardo pääse ryyppäämään ja vellomaan omassa surkeudessaan. Albumin paras kohta oli alku, jossa sentään kuvattiin seuramatkabussin täyttymisen edistymistä realistisella kauhuotteella. "Ai että tuommoistenkin kanssa tässä pitää matkustaa!?" Toivottavasti seuraavassa albumissa meno paranee.

[Timo Ronkainen]

Suomalainen kirjakauppa sekoilee, vai onko Manara ryhtynyt tekemään Ankardoa? 

[VesaK]

Suomalainen kirjakauppa sekoilee, vai onko Manara ryhtynyt tekemään Ankardoa? 

Sekoilee joo, koska olen tuon albbarin nähnyt, eikä siinä ollut yhtään antropomorfista pyllyilevää naista. Niitä tavallisia kyllä.

[tertsi]

Näköhavainto Porvarisnaisesta  tehty Helsingin Akateemisessa.
Onko kukaan ehtinyt lukea? Onko hyvä? Onko huono? Jotain siltä väliltä?

Jotenkin albumia pintapuolisesti selaillessani mielessäni käväisi ajatus, että tämä voisi olla hyvä albumi.

[Spip-orava]

Punakantinen Ankardo kahlattu läpi. Sama väriteema ei jatku sisäsivuilla paitsi jos ei lasketa satunnaisia veritahroja mukaan. Vaan eipä tämä dekkarisarjis olekaan mikään Blacksad.

Tunkkaiselta tuntui. Niin kuvituksineen kuin itse tarinan suhteen. Perus settiä jossa etsivämme vakoilee toimeksiantona kuuluisan poliitikon vaimoa ja samalla koittaa avittaa jäniskaveriaan murhamysteeriösarjan kanssa.

Pitäisi varmaan kaivaa esiin varhaiset Sokalit ja tehdä vertausta. En enää tiedä onko Ankardot ollenkaan hyviä. Ikäänkuin olisin kasvanut niistä ulos. Viihdytysarvo Porvarisnaisen Hillitön Charmi albumilla oli kohtuu pieni. Kustannus Jalavalle kuitenkin kiitoksia että tätä albumisarjaa uskalletaan tuoda markkinoillemme. Kyllähän näitä mielummin lukee ja ostaa kuin ottaa joulupukilta selkään.

[Petteri Oja]

Pitäisi varmaan kaivaa esiin varhaiset Sokalit ja tehdä vertausta. En enää tiedä onko Ankardot ollenkaan hyviä. Ikäänkuin olisin kasvanut niistä ulos.

Minusta vanhojen Ankardojen hyvyys vain korostuu jokaisen uuden myötä.

[Eksa]

Minusta vanhojen Ankardojen hyvyys vain korostuu jokaisen uuden myötä.

Ehdottomasti

Harmi vaan että niitä ei löydy mistään.Olen löytänyt kyllä Koiran paluun ja Rasputin merkin mutta kauan oon myös etsinyt Lempeää kuolemaa ja Usvähäät-albumia.

[Curtvile]

Minusta vanhojen Ankardojen hyvyys vain korostuu jokaisen uuden myötä.

Osin eri mieltä. Porvarisnaisen hillittyä charmia ei ole tullut tutkailtua mutta Ankardo on kehittynyt sarjana viime jaksojen myötä, eikä vain rappeutunut.
Pedon varjo oli nousua pitkän rasittavan monotonisen kauden jälkeen.
Valkoisen Cadillacin jälkeen on junnattu rutiinilla. Ei sen puoleen eivät Lempeä kuolema ja Usvahäätkään mitään ihmeellisiä olleet.

Amerzonia, Rasputinin merkki ja juuri Valkoinen cadillac ovat eliittiä Koiran paluun ja Pedon merkin seuratessa tiukasti vanavedessä.

[Petteri Oja]

Harmi vaan että niitä ei löydy mistään.Olen löytänyt kyllä Koiran paluun ja Rasputin merkin mutta kauan oon myös etsinyt Lempeää kuolemaa ja Usvähäät-albumia.

Niistä ei ole tällä hetkellä uusintapainosta saatavilla, harmi kyllä.

Ei sen puoleen eivät Lempeä kuolema ja Usvahäätkään mitään ihmeellisiä olleet.

Mulle just Lempeä kuolema on se kaikkein kovin. Saattaa johtua siitäkin, että just sen kautta törmäsin penskana Ankardoon ja lainasin albumin kirjastosta n. miljoona kertaa. Syväkankaan sivukirjastossa Kemissä ei muistaakseni ollut muita Ankardoja.

[tertsi]

Mulle just Lempeä kuolema on se kaikkein kovin.

Mulle myös.

Valkoisesta Cadillacista en ole koskaan perustanut. Pitääpä lukaista uudelleen, jos vaikka mielipide muuttuisi.

[ths]

Harmi vaan että niitä ei löydy mistään.Olen löytänyt kyllä Koiran paluun ja Rasputin merkin mutta kauan oon myös etsinyt Lempeää kuolemaa ja Usvähäät-albumia.

Molemmat löytyvät tällä hetkellä Huuto.netistä. Minulla on Ankardot Hoitajan veriset kädet -albumiin asti ja Amerzoniaa lukuunottamatta kaikki ovat nyt myynnissä ja lähtöhinta on erittäin kohtuullinen. Löytyvät etsimällä tunnuksella Goldie.

[Matti Karjalainen]

"Porvarisnaisen hillitön charmi" on luettu. Lievä parannus tämä on verrattuna pariin aikaisempaan osaan, mutta tarinan puutteet ovat sitä luokkaa, että vanhojen klassikkotarinoiden tasolle ei päästä millään. Sokalin loppuratkaisussa ei ole minkäänlaista kliimaksia, tarinan yhdentekevät henkilöhahmot eivät herätä oikein minkäänlaisia tunteita (verratkaa vaikka "Ei kuutamoa katuojaan" -albumin traagiseen hahmogalleriaan) ja lievän epäuskottavuuden tunkkainen haju leijuu ilmassa kun juonta kuljetetaan eteenpäin.

[koikkalainen]

Mahtavaa silti, että kun näkee uuden Ankargon ilmestyneen niin eka reaktio on "tahtoo!!!" Sitten tajuaa toimivansa opitusti kuin koira, joka alkaa siis heti kuolata kun "ruokakello" soi, vaikka mitään herkkuja ei ole enää aikoihin tullut.
Kun sen vain osaisi alitajunnalle sanoa. Ja luettuahan se tulee.

Loppuratkaisut ovat kyllä todellakin olleet kuin suorassa putkessa seikkailua/kävelyä.
Toisaalta pelottaa, että jos herra yllättää ja saakin hyvän tarinan, mutta itse on jo niin valmis pettymään ettei huomaa tasoja...

[Janne]

Ahaa. Sattuipa sopivasti. Eilen ja tänään olen lukenut yhteensä neljä Ankardo-albumia ja osan lyhäreistä Tapiirista. Ostolistalle sekin siis.

[Spip-orava]

"Kasvoton Nainen" oli mielestäni ihan hyvää Ankardoa. Sokal ei nyt mitenkään hirveästi ota riskejä kuvakerronnassaan. Tälläkertaa tarina oli ehkä vähemmän dekkarimainen ja avautui hahmoineen läpinäkyvämmin kuin edellisessä albumissa. Tässähän ankka-etsivä ei edes ole kokoajan vauhdissa.
Herkullisimpiin kohtiin tarinassa lukeutui muuhun sarjakuvaan vahvasti viittaava salaseurakohtaus. Ankardo heittää Cadillacillaan myös komeasti kerien ympäri. Lennokkaasti piirretty Sokalilta, vaikka värimaailma on taas hitusen liian lattea.