Kulttuurierot?

[tertsi]

Kaikilla on luonnollisesti oma mielipiteensä siitä, että mikä on hyvää piirrosta. En voi kuitrenksaan ymmärtää sitä, että joku ryhtyisi naureskelemaan niille, jotka työstävät huolella kuvitettua ja mietittyä sarjakuvaa...



Toivottavasti kuvataiteessa kuitenkin säilyy joku tolkku, ja taito pysyy arvostettavana asiana.

täysin samaa mieltä

[KH]

Luettavuus, se on se juttu.

Aivan, ja onneksi Grennvallilla se on suorastaan harvinaisen hyvin hanskassa (kuten jo aluksi totesin), vai mitä?

En voi kuitenkaan ymmärtää sitä, että joku ryhtyisi naureskelemaan niille, jotka työstävät huolella kuvitettua ja mietittyä sarjakuvaa...

Onneksi tämmöisestä ei olekaan tietoa  
Mainitsemani ruotsalaiset siis pitivät vain sisältöä tärkeämmässä asemassa kuin pintakiiltoa - ja ne hymähtelytkään eivät kohdistuneet "huolella kuvitettuun" sarjakuvaan vaan sisällöllisesti (mielestään) jämähtäneisiin...

Ne jämähtäneisyyden asteethan sitten ovatkin vähintään yhtä kinkkinen juttu kuin piirrosjäljen laatukin. Ja siksi niistä keskustellaankin. Toivottavasti.

Samaa ilmiötä on kyllä nykyään musiikissakin. 70-luvulla ei ollut toivoakaan levytyssopimuksesta, jos ei ollut soittotaitoa. Nykyään asia on päinvastoin. Jos soitto kuulostaa liian taidokkaalta, niin bändille naureskellaan ja kriitikot sotkevat suohon, koska puuttu "räkä" ja "asenne"...

Oletko nyt ihan ihan varma? Nähdäkseni soittotaitoa osataan arvostaa paljonkin - etenkin jos bändillä riittää muutakin näkemystä kuin ...aivan, sitä pintakiiltoa  

[Wilpuri]

En minä mikään pintakiiltofani ole. Pidän esim. Millerin rosoisesta tyylistä oikein kovasti juuri siksi, että siinä kromi ei kiillä.

Toivottavasti ruotsalaiset sallivat sitten sen, että minä "hymähtelen" heidän suosikkiensa kökköiselle kynänjäljelle...

En kuitenkaan usko, että Suomi-sarjakuva on sen jämähtäneempää, kuin vaikka ruotsalainen. Se on ehkä vain erilaista. Minun mielestäni suomalaisten ei kannata lähteä apinoimaan liiaksi muualla vallalla olevia tyylejä... jostakin muualta katsottuna Suomi voikin näyttää yllättäen uranuurtajalta ja "tuhertelijat" (Ei mitään otsasuonet pullollaan kirjoitettua vastakommenta kiitos!  ) hyvinkin takapajuisilta. Makuja on monia.

(Ja nykymusiikista vielä: kyllähän nykyäänkin ON bändejä, joissa kaverit osaavat soittaa, mutta esim. nykyrock koostuu pelkästä (AAAGH! YLEISTYS!) kitaran "hakkaamisesta" ja peltien kolinasta... ilmeisesti yritetään kuulostaa jotenkin rankalta, mutta rankkuus ei mielestäni synny metelistä, vaan voimasta... joku saa aikaan huuliharpulla kovempaa heviä, kuin joku toinen kolmella sähkökitaralla) <- Off topic soopaa  8)

[vesa saarinen]

Absoluuttisen raivon? Häh? Minä olen ainakin aivan rauhassa. Täällä kysyttiin mielipidettä asiasta. Annoin omani. Nyt minua syytetään, että mieleipiteeni on liian jyrkkä... Miksi? Pitäisikö minun pitää huonosti piirretystä

No joo, ilmaisin vähän kehnosti. Tarkoitin, että ihan yleisellä tasolla kaikenmoinen turha kiehuminen on ... no, turhaa - tässä ei toki mistään hirveilystä ole ollut, pahoitteluni. Mielipiteet toki ovat sallittuja suuntaan ja toiseen, ja hyvä niin.  

[Wilpuri]

kaikenmoinen turha kiehuminen on ... no, turhaa

Samaa mieltä. Myönnän kyllä, että joskus kirjoittamani teksti on melko... mmm... ankaran kuuloista, mutta en minä niin jyrkkä henkilö ole, kuin tekstistäni voisi päätellä.  8)

[Mia]

Kannattaakohan enää sohaista tähän säikeeseen?

Kyllä kai se sisältö on kuitenkin sarjakuvalle välttämätön ominaisuus. Ruotsalaiset ovat osanneet tarttua kipeisiin aiheisiin ja käsitellä niitä oivasti sarjakuvan keinoin.

Omasta mielestäni tyylin rosoisuus ja karikatyyrit sopivat parhaiten huumori- ja ihmissuhdesarjakuviin. Niissä turhien yksityiskohtien jättäminen pois antaa lukijalle tilaa käyttää mielikuvitustaan. Ihmismielihän tekee yleensä "täydentävää" työtä luetusta ja näetystä.

Joskus piirrosjäljen alkukantaisuus tai erilaisuus verrattuna monitasoiseen sisältöön synnyttää kutkuttavan ristiriidan. Tässä on varmaan yksi syy eläinhahmosarjakuvien (Herkmanhan käyttää osuvasti nimitystä "eläimiksi naamioituneet ihmiset") suosioon. Kun asioita etäännytetään tarpeeksi kauas toisistaan ne tekevät voimakkaamman yhteisvaikutuksen lukijaan.

Oma ruotsalainen suosikkini Ulf Lundkvist piirtää yhtä ruminta lukemaani sarjakuvaa, mutta hahmot ovat ihmeen hellyttäviä ja inhimillisiä, kun tussilla on roiskittu niitä nenäkarvoja. Bretecherin Turhan joukon ihmissuhdeongelmat tuntuvat paljon osuvammilta, kun hahmoina on pottunenäisiä, harvatukkaisia ja litteäpäisiä hahmoja kuin realistisesti kuvattuja ihmisiä.

Suttutyylit ja tikku-ukot ovat hyviä tyylikeinoja huumori- tai ihmissuhdesarjakuvissa. Tällaisella tyylillä voidaan helposti korostaa ja liioitella ilmeitä ja asentoja. Kauniilla piirrostyylillä ei piirrellä raivoavia rumia akkoja. Tai huumorisarjassa ne eivät ainakaan naurattaisi.

Seikkailusarjakuvat ovat sitten asia erikseen. Niissä tarkasta ja kauniista piirrosjäljestä on hyötyä, kun tarinaa kuljetetaan kuvallisesti eteenpäin.

Oletteko muuten koskaan lukeneet sarjakuvaa, jossa kuvitus on tehty valokuvilla (siinähän se autenttisuus ja tarkkuus on huipussaan)? Ei liene mitään tylsempää...

"Miun kaks senttii."

[thepanu]

Oletteko muuten koskaan lukeneet sarjakuvaa, jossa kuvitus on tehty valokuvilla (siinähän se autenttisuus ja tarkkuus on huipussaan)? Ei liene mitään tylsempää...

Olen itse tätä miettinyt, mutta en suoraan valokuvien käyttöä vaan sen tyylistä toteutusta kuin Max Payne-tietokonepelin sarjakuvissa(juonta kuljetetaan toimintajaksojen välissä sarjakuvilla). Eli Kun valokuva on otettu niin sitä on käsitelty tietokoneella sitten siitä on otettu printti ja maalattu käsin päälle ja sitten skannattu ja jatkettu käsittelyä tietokoneella.

Itse en osaa piirtää pätkän vertaa, mutta haluaisin yrittää erään tarinaidean toteuttamista ja pitkällisen harkinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen että tuon tyylisellä tekniikalla yritän sen toteuttaa. Lopputuloksestahan sen sitten näkee kuinka hyvin on onnistuttu.

Mutta suoraan valokuvien käyttö mitenkään niihin koskematta on varsin tylsän näköistä.

[Wilpuri]

Hyvällä piirroksella ei useinkaan tarkoiteta valokuvamaisuutta tai äärimmäistä realismia. Eräs suosikki taiteilijoistani on Jeff Smith. Ei hänen tyylinsä kovinkaan realistista ole, mutta kiistatta suorastaan nerokkaan upeaa. Pelkistä valokuvista koostuva sarjakuva on ajatuksenakin suorastaan pelottava (paitsi Max Payne tyyli). Hyvää piirrosta on se, mikä sopii tarinaan. Dilbert on mielestäni hyvin piirretty sarjakuva, koska selkeät ohuet viivat toimivat hienosti insinööreistä kertovassa huumorisarjakuvassa.

En vastusta missään nimessä "huonommin" piirrettyä sarjakuvaa. Vastustan vain sitä, että sitä nimitetään edistyksellisemmäksi, kuin huolella kuvitettua... ja väittäisin, että Linnut ja Meret teoksen upeat kuvat eivät ainakaan latista herkkää ja surullista tarinaa. Tuskin se olisi yhtään riipaisevampi jos siinä olisikin naivistisia suoraan sivultapäin piirrettyjä ukkeleita ja akkeleita.

[Jukka Koivusaari]

Oletteko muuten koskaan lukeneet sarjakuvaa, jossa kuvitus on tehty valokuvilla (siinähän se autenttisuus ja tarkkuus on huipussaan)? Ei liene mitään tylsempää...

 Eikö ?

Entäs Nooan juoppous
http://www.thereverend.com/brick_testament/genesis/noahs_insobriety/gn09_20.html

Tai  Vanhan testamentin lait
http://www.thebricktestament.com/the_law/sexual_discharges/lv15_16a.html

Jopa Paavalin epistolasta tulee yllättävän hilpeää luettavaa
http://www.thebricktestament.com/





Osta oma Pyhä Henki:
http://www.thereverend.com/brick_testament//merchandise/holy_trinity.html
 - hohtaa pimeässä

[tolppis]

Ja tarinathan voivat olla silkkaa samaa kaavaa - kuten esim. Tex Willerissä! Jonka uusimman numeron on kuitenkin huolitellun tarkasti ja täsmällisin viivoin pukannut Civitelli. Ostelen kyseistä sarjakuvaa vain ja ainoastaan mielenkiintoista kuvitusta nähdessäni...

Ja taaskaan tiedä liittyikö stoorini yhtään mihinkään...

 

[Timo Ronkainen]

Joskus piirrosjäljen alkukantaisuus tai erilaisuus verrattuna monitasoiseen sisältöön synnyttää kutkuttavan ristiriidan[.....] Kun asioita etäännytetään tarpeeksi kauas toisistaan ne tekevät voimakkaamman yhteisvaikutuksen lukijaan.

Hyviä huomioita ja näinhän se onkin. Hyvänä esimerkkinä on myös Maus ja kyllähän näitä löytäisi.
Kuvitustyylin vaikutusta tarinankerrontaan ja tehoihin voisi testailla vaihtamalla piirrostyyliä ja pitää tarina kuitenkin samana. Ehkä hyvänä harjoituksena sarjakuvantekijöille (itsellekin) voisi toimia vaikka jonkun olemassa olevan sarjan yhden sivun piirtäminen kokonaan toisella tavalla. Ja tutkia tapahtunutta muutosta. Miten se vaikuttaa kerrontaan, tunnelmaan, jne.
Mutta tämä taitaa mennä vähän ohi aiheesta.

Kauniilla piirrostyylillä ei piirrellä raivoavia rumia akkoja. Tai huumorisarjassa ne eivät ainakaan naurattaisi.

Kyllä rumaa voi piirtää kauniisti ja toisin päin. Esim. Kovacsin rumat ukot ja akat on piirretty (IMO) kauniisti.

Oletteko muuten koskaan lukeneet sarjakuvaa, jossa kuvitus on tehty valokuvilla (siinähän se autenttisuus ja tarkkuus on huipussaan)? Ei liene mitään tylsempää...

Kyllä senkin voi tehdä hyvin. Crumb, Gilliam ja kumppanit (ketä näitä nyt oli) tekivät Helpiin ainakin aika hauskoja valokuvasarjoja.

Timo

[Mia]

Kiitos Jukka Koivusaari! Olinkin jo unohtanut "legosarjakuvat". Onkohan se oma genrensä??

http://www.meansquareerror.com/content/darth/

Valokuvasarjiksista tuli vain ensimmäisenä mieleen ne kamalat ihmissuhdejorinat, joita joskus ilmestyi jossain  nuortenlehdissä...

[KH]

En vastusta missään nimessä "huonommin" piirrettyä sarjakuvaa. Vastustan vain sitä, että sitä nimitetään edistyksellisemmäksi, kuin huolella kuvitettua...

Heh, vastusta ihan rauhassa - sellaista mitä ei siis ollut tapahtunut...

Eli vielä kerran: edistyksellisemmäksi jotkut ruotsalaiset olivat rohjenneet väittää sitä, että raaempi piirrosjälki oli osattu valjastaa sisällön välittymisen palvelukseen.

Vai sinustako kömpelömmältä näyttäviä sarjakuvia ei voi missään olosuhteissa väittää "edistyksellisemmiksi" kuin mitä tahansa perinteisessä mielessä siististi piirrettyjä?  

[KH]

kuin mitä tahansa perinteisessä mielessä siististi piirrettyjä?  

hups, näyttipä vaarallisen tulkinnanvaraiselta tuo kiireinen ilmaisu, sorg (enkä pääse muokkaamaan). eli tarkoitushan oli vain kärjistää siltä kannalta, että "kaikki siististi piirretytkö ovat automaattisesti vähintään yhtä edistyksellisiä kuin kömpelömmät"...

[tertsi]

Kuten täällä on aikaisemmin todettu, niin sanottu huonosti piirretty voikin olla hyvin pirrettyä. Olen samaa mieltä. Mutta: omat suosikkisarjakuvani ovat kyllä mielestäni hyvin ja tarkasti piirrettyjä.
Tarkoitan esim. Waltheryä ennen vuotta 87 sekä Franquinia ja Giraudia.

Enkä voi olla ihailematta tiettyjä Tex Willerin piirtäjiä.
Kyllä Texiäkin on mukavaa lukea silloin tällöin.