Samaa mieltä, että varastelu on persiistä. Se näkyy jopa kirjamessuilla ja sarjisfestareilla, mikä on erittäin ikävää, mutta minkäs teet. O tempora, o mores! :-) Tässä muutama ajatus sulle, Storm.
Aikanaan käsittääkseni Kukunor myös kasvatti yleisöään Tampereen seudulla ostamaan tiettyjä juttuja. Se oli vähän sellainen life-style puoti(?!) Eli ei kannata eikä voi luottaa pelkästään valmiiseen yleisöön, sitä pitää luoda, kuten esim. WSOY (ja Jysäys) yrittää nyt tehdä uusien albumisarjojensa kanssa houkuttelemalla nonstop-sukupolvea takaisin sarjakuvan pariin.
Se mitä kannattaisi ehkä tehdä on opintomatka Helsinkiin haastattelemaan menestyneitä sarjaiskauppiaita kuten Kukun Timo Monosta ja Liken Ottoa. Eikä varmaan haittaisi vaikka Fennican ja Good Fellowsin konseptikin olisi tuttu? Toisaalta bisnes on aina enemmän tai vähemmän kantapään kautta opiskelua. Siinä kun ainoana tavoitteena on erottaa ymmärtämättömät rahoistaan.
Kai luit sen säikeen missä keskusteltiin GF:n palvelun parantamisesta tms. Se käytiin kyllä Kvaakissa kai joskus kesällä 2003 ja otsikko oli jotain tyyliin Unelmien sarjakuvakauppa.
Suosittelisin kaupallle jonkun oman konseptin kehittämistä, tyyliin parturi-divari, tai aiemmin mainittu vaatepuoti (näissäkin on tiemmä katetta...). Sillä saisi myös runsaasti lehtijulkisuutta (muutenhan mainostaimiseen ei ole varaa) ja jos se sitten sattuisi toimimaankin... Erottuminen muista on hyvästä ja sillä voi vaikuttaa myös katteeseen (eli hinnoitteluun). Netin kanssa on huono kilpailla hinnoilla tai nimikemäärällä, kyllä ne kilpailutekijät (jotka houkuttelevat ostajat sisään ja avaavat heidän kukkaronsa nyörit) täytyy löytyä jostain muualta. Tavalla tai toisella liike myös aina profiloituu, vaikkei siihen pyrkisikään.
"Makedonia on kallis", mutta Make myös osaa hinnoittelun ja liike pysyy pystyssä! Malli jossa saa tavaran lähes ilmaiseksi ja pystyy myymään sen kalliilla, kuulostaa ainakin minusta toimivalta. Tästä syystä esim. keräilypelikorteissa (ja postikorteissa) on valmistajalle aika hyvä kate. Niissä on sitä lisäarvoa, ja lisäarvoon sinunkin kannattaa panostaa.
Kukunorin valtti oli aikoinaan valikoima, Timo tilasi hyllyyn sellaistakin mikä ei liikkunut kovin hyvin (tuotti siis tappiota), mutta samalla se loi maineen kaupasta joka palvelee ja josta löytää mitä tahansa, esim. lahjoja. Alussa netti hyödytti ja helpotti kauppiaan toimea, mutta Amazon-tyylin helppous vei pohjan liikeidealta, sitä lahjapuolta lukuun ottamatta.
Liken Otto taas myy persoonallaan ja valtavalla tietomäärällään. Hän on lukenut ne kirjat joita asiakkaille suosittelee, ja tätä satunnaisempikin asiakas osaa arvostaa. Otto myy kauppaan kävelleelle asiakkaalle "yhden kirjan vielä siihen muiden kirjaostosten mukaan".
Sun täytyy siis vähintäänkin tehdä sikana hommia ja olla pätevä ja asiantunteva kauppias. Mutta ellei edes yritä toteuttaa haaveitaan ei voi tietää olisiko onnistunut.
Vielä on yksi vaihtoehto. Pidä kauppaa alkuun harrastuksena "Don't quit your day job"- sanoo jenkit (Sarjakuva-alalla tämä on yleisemminkin toimiva malli). Ohessa voi tehdä vaikka puhelinmyyntiä tai jakaa Kalevaa, näin saa valuuttaa toiminnan vakiinnuttamiseen ja pyörittämiseen. Mihinkään starttirahoihin ei kannata toimintaa perustaa. Lyhyempikin aukioloaika riittää kyllä mittaamaan sitä kuinka konsepti toimii. Tämä on todistettu mm. Lahdessa, Suurosen Paavon sarjispuodissa joka on perinteisesti ollut auki vain muutaman tunnin päivässä, jos sitäkään.
Äänestys