Tuon ensimmäisen ajatuksen esiintymispaikkaa en todellakaan muista. Sen verran on hajua, että kyse oli kaunotaiteesta, ei sarjakuvasta. Minusta asia pätee kuitenkin myös sarjakuvaan. Sillä sarjakuva on taidetta. Olisi myös mukava kuulla jos joku on eri mieltä.
Ettiekö tekijä (vaikka sitten ulkomainen) tosiaan voisi ikään kuin nousta itseisarvoksi teosten "kustannuksella". Hakematta tulee mieleen Barks, jonka maalausten arvossa ja arvostuksessa lienee aika paljon muutakin kuin niiden taiteellisista ansioista johtuvaa hyvää. Tietenkin taide tosiaan on suhteellista ja vasta historia näyttää kuka oli todellinen visionääri, mutta kyllä minua hirvittää mainittujen maalausten värimaailma. Lisättäköön vielä, että sarjakuvantekijänä Barks kuuluu mielestäni sellaiseen nero osastoon, että vastaavaan ei yllä maailmassa kuin pari muuta.
Kotimainen sarjakuva ei saa liikaa julkisuutta. Siksi tekijän tulee/kannattaa olla suuna päänä itsekin itseään markkinoimassa. Siis pitää näyttelyitä ja antaa haastatteluja jne. Se on tosiasia, että se näyttää kannattavan. Kustantajathan markkinoivat meillä perinteisesti aika nihkeästi (taas tuli hirveä yleistys, mutta menköön
). Se itsensä korostaminen tuntuu myös monesta tekijästä ällöttävältä (ainakin minusta).
Kari H:
"eri ihmisten erilaisia perusteluja omalle taidenäkemykselleen."
Minä taas en ole nähnyt noita, ja puhuin tyhmänä siitä mitä olen kuullut. Kuulopuheet pitäisi tietenkin unohtaa, eikä nostaa niitä täällä enää esiin, siinä olet oikeassa. Ehkä vika on myös silmissäni. Ja kyynisyydessä ja katkeroitumisessa.
Ajattelen esimerkiksi, että imago ja mainonta/markkinointi vaikuttaa ihmisten ostokäyttäytymiseen, vaikka jokainen tietää tekevänsä hankinnat järkipohjalta.
Ja ei kai, täällä keskusteluissa heiteltyihin väitteisiin ja mielipiteisiin tarvitse liittää tarkkoja viittauksia alkuperäisiin lähteisiin?
Tämä eksyi kyllä vähän offtopic että... sori.
