Lucky Luke

[Mosabacka]

Alkajaisiksi kimara ´Lucky Luken morsian´, ´Apassikanjoni´ ja ´Sukuvihaa villissä lännessä´. Jos ei noilla innostus käynnisty, niin jo on kumma.

[tertsi]

Saahan noista lapsilukijakin paljon irti

No, totta mooses!

[mkivimaki]

Mä sain pari vuotta sitten lahjaksi sen uusimman Lucky Luke kokoelman missä oli mm. tarina ranskalainen kokki. Se ei ainakaan sytyttänyt..

[tertsi]

Goscinnyn kuoleman jälkeisistä albumeista en ole minäkään paljoa perustanut. En tosin ole lukenut läheskään niitä kaikkia.

[Hannu]

Kaipa se pitää vielä tähänkin laittaa: Coscinny oli nero. Asterixit, Lucky Luket, Ahmed Ahneet jne olivat niin loistavia kuin olivat juuri Coscinnyn ansiosta (toki piirtäjät olivat myös mahtavia). Coscinnyn jälkeiset Asterixit ja Lucky Luket ovat olleet tasoltaan lähinnä Aku Ankkaa. 

[The Spirit]

Coscinny oli nero.

Näin on, ja vahvasti! Goscinny tulee ensimmäisenä mieleen vanhan mantereen sarjakuvasuuruuksista, jonka voi huoletta nostaa Will Eisnerin ja Carl Barksin rinnalle. Tosin ehkä nämä kaksi ovat himpun edellä, kun olivat tuottelijaita sekä käsikirjoitus ja kuvituspuolella. Se ei tosin himmennä Goscinnyn arvoa pätkääkään.

[Hannu]

Mutta Hannu, Goscinny kirjoitetaan G:llä. Välissä on toki pieni c.

Eurosarjakuvien osastossa on aiheesta enemmän. Joskus tuntuu että länkkäriosastolla on keskustelu kääntynyt vähän sisäänpäin.

Monet hyvät tekijät ovat sitäpaitsi tehneet länkkäreiden lisäksi muutakin.

Eräs Tex Willeriä Kvaakiin arvostellut kertoi saaneensa huolestuneita kysymyksiä tyyliin "Kuinka kauan olet oikein lukenut Texiä?"

Kaikille tämän osaston lukijoille suositellaan Matti Hagelbergin mainiota "Kova länsi" -teosta.

Jep! Olet oikeassa; kaikessa.
Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

[Janne]

Olen tämänkin vuoden puolella sitä mieltä, että osa Goscinnyn jälkeisistä Lucky Lukeista on keskinkertaisia, muut erinomaisia. Saattaa siinä välissä jokunen kehnokin olla mukana, mutta pointti on se, että ei Goscinny ainut ole, joka on osannut sarjakuvaa kirjoittaa.

[Timo Ronkainen]

Morrisin oman kauden, siis ennen vuotta 1958, parhaat lienevät Phil Defer ja Tohtori Doxeyn eliksiiri. Niissä on oudosti samoja aineksia, kuin Goscinnylla myöhemmin. 

Goscinnyn tultua mukaan päästään melkein hetikohta ehtoihin klassikoihin, Billy the Kid, Mustat kukkulat, Daltonit lumipyryssä... Mutta aivan ehdotonta luettavaa ovat Daltonit tekevät parannuksen, 20. ratsuväkirykmentti, Calamity Jane, Arkajalka, Jesse James, Lännen sirkus, Daltonin muori, Palkkionmetsästäjä, Daltonit pääsevät hoitoon.

Syvempi huumori ja satiiri jäävät Goscinnyn myötä pois. Vuoden 1980 jälkeiset ovat parhaimmillaan vain keskinkertaisia. Kaavan lämmittelyjä, ulkoisesti kaikki on ennallaan, mutta puhti on kadonnut.

Timo

[Hempsa]

Nythän tämä uusin "lycky luke" kohtaa pinkertonit on suomeenkin rantautunut näköjään

http://www.suomalainen.com/sk/servlets/ProductServlet?action=productInfo&productID=8459818

[VesaK]

Heikki Kaukoranta tiivisti hyvin sen pienen mutta tärkeän eron: Uudet kirjoittajat yrittävät kirjoittaa kuin Goscinny, mutta sortuvat omiin koukeroihinsa, liian monimutkaisiin vitsiviritelmiin. Goscinny oli suvereeni kirjoittaja, teksti soljui häneltä kuin luonnostaan.
Onhan siinäkin eroa soittaako pianolla klassista Olli Mustonen vai Seppo Hovi.

Mutta mutta, selailin tätä Pinkertonia, ja kyllä se paremmalta vaikuttaa kuin edellinen uusi LL, Mies Washingtonista, joka oli niin sysipaska että -esimerkkinä vaikka surkeat anakronismidzoukit ja lähinnä niiden ympärille rihmottu juonentynkä. 

Pitää perehtyä tarkemmin Pinkertoniin. 

[tertsi]

Pinkertonissa eniten hämmästytti huolimaton (taitamaton?) piirrostaide.
Kuvat ovat ihan täynnään pikkumokia. Hauskin oli ehkä torkkuvan Lucky Luken hattu. Vastaavia huonostipiirtämisiä löytyy läjäpäin. Kuvien katselu oli siis aikamoista kärsimystä.

Morris piirsi rennosti ja letkeästi, ei huonosti (paitsi ihan viimeisissä albumeissa).

edit.
Tarina ja huumori oli "ihan kivaa". Ei kaduta että käytin aikaa albumin lukemiseen, oiva vaihtoehto iänikuiselle matopelille.

edit 2. Kirj.virheitä korjailin.

[VesaK]

Hauskin oli ehkä torkkuvan Lucky Luken hattu. Vastaavia huonostipiirtämisiä löytyy läjäpäin. Kuvien katselu oli siis aikamoista kärsimystä.

Vaikka Ähre on sitä oikein treenannutkin? No, tämmösiähän nämä on nykyään. Osaavat piirtää kuin vanhat mestarit muuta tyytyvät sutimaan sinne päin.

Ei se Herve ihan onneton sählä kuitenkaan ole: http://gribouillachde.blogspot.com/

[Czaba]

Piirrosten omituisuuksiin kiinnitin myös huomiota. Kaikenlaisia kummallisuuksia joita ei Morrisin taiteessa ollut ja joihin silmä tarttuu.

Yhtään hymähdystä tai kummempaa iloa en tästä saanut irti. Oli sentään yritetty löytää uutta näkökulmaa mutta yritykseksi jäi. Tarina ei lähtenyt lainkaan käyntiin ennenkuin Daltonien taas tullessa uudestaan mukaan jossain sivulla 30.

Ehkä pitäisi olla sitten tyytyväinen niistä 15 sivusta.

[tertsi]

Kuten kuvasta näkyy, Luken hattu ei ole lähelläkään päätä. Voi voi.